Istun yksinäin huoneessain

ajatukset harhailevat vain.

En saa niitä kurinalaisuuteen.

Tuokin ja tuokin tuli mieleen.

Kaikki ikäviä muistoja elämästä.

Niin noloja, pelkoja pimeästä.

Herra, miksi minusta tällaisen teit,

niin huonon, niin mahdottoman,

mihinkään kelpaamattoman?

Sinä sanoit: "Minun armossani on sinulle kyllin

sillä voimani tulee täydelliseksi heikkoudessa."

Sinä käsiisi otit ja tiellesi veit

ja Kristuksessa täydelliseksi teit.

Nyt iloitsen ja riemuitsen omanasi

Kaikkivaltiaan lapsenasi.

Mamseli