Voimme puhua hampaankolomme puhtaiksi, pudistaa hihoistamme sinne jääneet mietteet, sanoa sen, mikä vielä jäi sanomatta, pelkäämättä tulla ulosheitetyiksi.

Tartun siis tilaisuuteen ja vielä kerran haastelen Herrastamme:

Olen kokenut, miten uskoni Häneen ei ole opillisuutta, vaan se on suhde, joka kasvaa yhä läheisemmäksi. Saada olla hiljaa Hänen kanssaan on virvoittava kokemus, siinähän saa olla lähellä universumin suurinta rakkautta ja pyhintä puhtautta.

Ristin edessä katson: Jumalan pyhyys roikkuu ristillä syljettynä, verissään, alastomana, ihmiskunnan häpeänä. Tämä rakkaus murtaa minut. Tämä saa aikaan katumuksen ja halun seurata Jeesusta, mihin Hän sitten viekin.

Tuo läheisyys muuttaa ihmistä. Tuli ei voi olla tarttumatta. Rakkaus ei voi jättää kylmäksi. Pyhän kosketus parantaa, eheyttää, vapauttaa, voimaannuttaa, tekee ihmiseksi, jollaiseksi Jumala meidät alunperin loi. Tämä on elämän vallankumousta.

Kun seuraan Jeesusta, seuraan rakkautta, en uskonnollisuuden muotomenoja. Kun puhun Hänestä, puhun suhteesta elävään olentoon, en kuolleeseen reliikkiin.

Melskaan tästä Jeesuksesta, koska haluaisin jokaisen kokevan sen rakkauden, joka Jumalalla on meitä kohtaan.

Muuten vielä:

Elämä tarjoaa alati uusia tilaisuuksia, johin voi tarttua kiinni. Maailma on avoinna ympärillämme, toisin kuin muutama vuosikymmen sitten. Olemme suomalaisina etuoikeutettu maailmanosa, mitä tulee mielipiteen ilmaisemismahdollisuuksiin ja -vapauteen.

Eri asia on, saammeko palautetta tai hurraa- huutoja. Joka niitä kaipaa, voi pettyä. Mutta joka mekastaa ilmaisemisen ilosta, iloitsee siis jo ilmaisemismahdollisuuksista...ja niitä siis riittää, jos on rohkeutta ja ennakkoluulottomuutta.

Jeesuksesta ei voi vaieta!

Heikki Hilvo