Kerron tähän, mitä tapahtui viime kesänä.

Talossa, jossa asun, asuu myös toinen uskovainen. Tähän taloon muutti yksinäinen nainen koiransa kanssa. Hänellä oli ongelmana alkoholi. Hän ei pystynyt ulkoiluttamaan koiraansa, niin tämä uskovainen otti hänen koiransa omien koiriensa kanssa ja ulkoilutti sen. Eräänä iltana sisar vei koiran kotiin naapuriin. Tämä nainen oli vastassa ovella ja oli kovassa synninhädässä ja kuolemanpelossa. Hän pyysi uskovalta rukousta. Uskova rukoili siinä oven suussa ja nainen murtui täysin. Seuraavana aamuna hän löytyi kuolleena. Tämä runo syntyi siinä tilanteessa.


Taas päivä laskee iltaan.
Käyn väsyneenä eteen Herran,
ja sydämmeni avaan, kerron Hälle,
päivän tapahtumat, Jeesukselle.

Aamulla ystävä soitti mulle;
tule mukaan, tule katsomaan, tule.
Jotain kamalaa on tapahtunut,
hädissään hän kertoo jutun.

Menin mukaan, toteamaan,
oli naapuri kotona elotonna.
Vavahdin, miten päättyi matka maan?
Kun oli kulkenut tietä surutonna.

Jumalalle kiitos, sain kuulla
oli ystäväni viime rukouksen,
saanut puolestaan viedä Herralle.
Naapuri onkin luona Herran.

Tässä seison, kiitos sydämessä.
On Herra auttanut taas tässä.
Hän uskollinen Vapahtaja on,
niin hyvä, varma ja verraton.