Olen seuraillut Hailuodon sääksipesän touhuja. Pesään tuli kolme munaa, joista kaksi kuoriutui. Niitä seuraillessa, ihmettelin eikö emo ole yhtään tasapuolinen. Toinen poikasista oli vahvempi ja rökitti aina ruokailun tullessa heikompaa. Heikompi meni puolustusasentoon pää vatsan alle. Heikompi jäi monet kerrat ilman ruokaa. Se oli niin sydäntä särkevää katseltavaa. Tuli niin surullinen olo sitä katsellessa. Emo oli ensikertalainen, ehkä ei osannut hoitaa poikasiaan. Ei osannut kailottaa tarpeeksi ruokaa, ruokaa tarvitaan. Pieni sääksenpoika on nyt kuollut nälkään. Ihan itku tuli silmään, niin surulliseksi tuo veti. Pieni sääksenpoika eli 1 kk ja yhden päivän. Eläinten maailma on kovaa ja kylmää. Heikommat jäävät toisten jalkoihin.

Tuntuu monta kertaa, että me ihmiset ollaan samanlaisia. Mulle, mulle vaan, mitä noista toisista väliä, kun minä vaan saan. Jeesus opetti pitämään heikoista huolta. Ei katsomaan vain omaa parasta, vaan että toinenkin tuli huomioiduksi. Kantakaa heikkojen vajavaisuuksia, kulkekaa heidän rinnallaan kappale matkaa. Ym, ym.