RAKKAUS KÄRSII.

Kaikkeen rakkauteen liittyy itsensä antaminen.

Itsensä antamiseen liittyy tuska. Siksi rakkauteen aina liittyy kärsimys. Kärsimys on agape-rakkauden ja siksi myös moraalisen maailmankaikkeuden olennainen osa. Edes Jumala ei voi rakastaa maksamatta sitä kärsimyksellä. Jos kuvittelet, ettei Jumala voi kärsiä, mieti mitä hän tunsi antaessaan Poikansa kuolemaan syntisenä ja syntiuhrina ristillä. Mieti mitä hän tunsi kääntäessään kasvonsa pois viattomasta Pojastaan ja hylätessään Poikansa, joka ei tehnyt syntiä vaan tuli meidän tähtemme itse synniksi (2. Kor. 5:21). Mieti mitä hän tunsi nähdessään rakkaan Poikansa laskeutuvan tuonelaan ja joutuvan saatanan ja hänen joukkonsa kiusattavaksi (Ef. 4: 9 ja Apt. 2: 27). Ja mieti mitä hän tunsi vuodattaessaan ristillä ja tuonelassa Jeesuksen päälle koko vihansa kiivauden kaikkien ihmiskunnan syntien vuoksi (Heb. 2: 9).

Rakkaus kärsii vapaaehtoisesti.

Apostoli Paavali kirjoitti rakkaudesta: "Kaikki se kärsii" (1.Kor. 13: 4). Rakkauden täytyy siis kärsiä vapaaehtoisesti. Jumala on rakkaus, mutta rakkautta ei ole ilman vapaaehtoista kärsimistä. Rakkaus, joka ei suostukärsimään, on mahdoton, koska rakkauden olemukseen kuuluu itsensä kieltäminen toisen hyväksi. Itsensä kieltämistä ei ole ilman vapaaehtoista kärsimystä. Siksi moraalista voimaakaan ei ole ilman kärsimystä. Kärsivä rakkaus on maailmankaikkeuden kulmakivi, koska ilman sitä ei ole itsensäkieltämistä eikä siis agape-rakkautta.Se, joka ei ole milloinkaan kärsinyt vapaaehtoisesti, on täysin itsekäs. Vain paljon kärsineet ovat todella hyväntekijöitä. Sellaista pyhää ei olekaan, joka ei olisi kärsinyt.

Paul E. Billheimer