RUKOUKSIA KUULEVA JUMALA

Suuri Jumala on seurannut mukanani monessa elämän taistelussa. Sodan jälkeen ilmestyi hyvin hitaasti kauppoihin vaatetavaraa ja kenkiä. Köyhän kodin lapsena jouduin vähissä vaatteissa lähtemään maailmalle. Olin silloin Turussa. Varakkailla ihmisillä oli silloinkin hienot vaatteet päällään. Ei ihme, että jouduin kiusaukseen.

Paholainen alkoi puhua: ”Katso noita kuorolavalla, miten kauniisti he ovat pukeutuneet. Sinulla poloisella ei ole kuin tuo yksi ainoa kulunut mekko, jolla sinun pitää aina mennä kokoukseen. Yhtä hyvin sinä voit olla sinne menemättäkin. Katsoohan ne kuitenkin alta kulmain sinun vaatteitasi.”

Se tepsi 18-kesäisen tyttölapsen mieleen. Ajattelin: ”Voihan sitä kotonakin palvella Jumalaa.” Niin jäin pois kokouksista.

Ajattelin mielessäni, että jos tosi kristitty jää pois kokouksista, hän ainakin lukee Jumalan Sanaa kotonaan. Niinpä aukaisin Raamatun umpimähkään. En silloin vielä tuntenut Jumalan Sanaa kovin hyvin. Pitäisiköhän sanoa, että joku toinen aukaisi Raamattuni Matt 6:28:n kohdalta. Silmäni sattuivat juuri siihen kohtaan, jossa sanotaan: ”Mitä te murehditte vaatteistanne? Katselkaa kedon kukkia, kuinka ne kasvavat; eivät ne työtä tee eivätkä kehrää. Kuitenkin minä sanon teille: ei Salomo kaikessa loistossansa ollut niin hyvin vaatetettu kuin yksi niistä. Jos siis Jumala näin vaatettaa kedon ruohon, joka tänään kasvaa ja huomenna uuniin heitetään, eikä paljon ennemmin teitä, te vähäuskoiset?”

Se sana aivan kuin iski minuun. Rupesin valtavasti kiittämään ja riemuitsemaan siitä, että Jumala taivaassa näki yhden köyhistään täällä murehtimassa ja että taivaassa on rikas Isä, joka huolehtii meidän elämästämme niin hyvinä kuin pahoina päivinä.

Hyvin pian tämän jälkeen ystäväni sai paketin Amerkasta, ja siinä oli kauniskukkainen puku minullekin! Kiitos soi mielessäni Jumalalle ja ystävälle, joka teki hienon lahjoituksen.Ennen kuin se vuosi oli lopussa, oli Jumala vastannut rukouksiini: minulla oli kymmenen pukua, uusi takki, hattu ja kengät!

Kiitos rukouksia kuulvalle Jumalalle!
Anna-liisa Kuivalainen: Ristin Kansasta