Jumalan tiet ovat ihmeelliset.

Kun on mieli maassa ja on niin hiljaista ja yksinäistä. Jumala osaa luoda niihin tilanteisiin uutta ja saa mielen virkistymään. Tänään sain kokea sen, luokseni tuli pari sisarta. Meillä oli hienot muistelot Herran uskollisuudesta. Yhdessä ihmettelimme Jumalan tekoja. Aika meni siivillä, kun tavallisesti se mataa hiljalleen. Nämä hiljaiset hetketkin pitää käyttää hyödykseen, kuunnella, mitä Herra haluaa puhua. Hiljaisina hetkinä parhaiten kuulee Herran puheen, silloin ei ole niitä hälyääniä, jotka sekoittavat ajatukset.Viime sunnuntaina oli Heikki ja Pirjo Andelin Naantalissa ja Pirjo antoi minulle runokirjan, missä oli hänen omia runoja. Olin siitä niin onnellinen. Kirjoitan tähän yhden runon siitä Kirjasta.

Kaipaus
On sielussain kaipuu kauas
metsien, vuorien taa.
En tänne mä kuulu lainkaan
olen orpo ja yksin vaan.

Kerran kun elämä hauras
on päättävä matkan tään,
niin ylös saan nousta kauas,
siellä kotini uuden nään.

Maan murheita mukaan ei viedä,
on iloa, onnea vaan.
Kun astelen kultaista tietä
ja ylistää, ylistää saan.
Pirjo Andelin