Hän ohitse ei kulje
Hän ohitse ei kulje,
ei ketään hylkää hän.
Ja pimeyden halki
hän löytää itkevän.
Ei syytä hän, ei soimaa.
Hän kohtaa särkyneen,
ja parantava rauha
käy köyhään sydämeen.
Niin täynnä rakkautta
tuo hahmo nöyrä on,
on hänen kasvoillansa
vain valo suunnaton.
Hän tuntee ahdistuksen,
hän kivun ymmärtää,
Me kaiken voimme kestää,
kun vierelle hän jää.
Ei poistu täältä tuska,
ei kärsimyksen yö,
vaan kaaoksenkin alla
Jumalan sydän lyö.
Hän hallitsee jo aikaa,
se kerran katoaa,
ja silloin keskellämme
on uusi taivas, maa.
Anna-Mari Kaskinen
Kommentit