2299152zgjoga3erw.png
 
"Ei kaiketi tehty sano tekijälleen: "Miksi minusta tällaisen teit?" Room. 9:20.

Kerran eräs puunkappale valitti kovasti, koska sitä vuoltiin, ja siihen tuli viiltoja, halkeamia ja koloja, mutta mies, joka puuta piteli ja kenen puukko sitä niin säälittä vuoli, ei kuunnellut kipeätä valitusta. Hän oli tekemässä puusta huilua, eikä viisaudessaan lopettanut tekemistään kesken, vaikka sitä niin kovasti aneltiin. Hän sanoi:
"Voi sinä tyhmä pieni oksa, ilman näitä viiltoja, halkeamia ja koloja tulisit olemaan lopun elämääsi vain kalikka, palanen mustaa, kovaa eebenpuuta, jolla ei ole kykyä tuottaa minkäänlaista musiikkia. Viillot ja halkeamat, joita vuolen ja jotka näyttävät siltä, että tuhoan sinua, muuttavat sinua huiluksi, ja sinusta virtaava ihana musiikki tulee lumoamaan ihmisten sieluja. Vuoleminen on valmistamista, sillä kun olen valmis, tulet olemaan mittaamattoman arvokas ja siunaus maailmalle".
Daavid ei olisi koskaan voinut laulaa kauneimpia laulujaan ilman kovimpia koettelemuksiaan. Hänen koettelemuksensa tekivät hänen elämästään soittimen, johon Jumala pystyi puhaltamaan rakkautensa musiikin, jolla hurmata ja lohduttaa ihmisten sydämiä. Elämä on valmis Mestarin käyttöön vasta särkyessään.

Olemme vain hiljaisia urkuja, kunnes Mestari koskee näppäimiin.
Todellakin, saviastioita, joihin Jumala kaataa viiniään. Olemme kanteleita, hiljaisia kanteleita, pajuihin ripustettuja, mykkiä, kunnes jumalainen voima alkaa soittaasydäntemme kielistä säveliä.
???