"Sanokaa pakanain seassa: "Herra on kuningas." Ps. 94:10.

Kristus, koti sydäntemme,
ettemme unohtaisi
mitä lunastamisemme Sinulle merkitsi,
anna kunnioittavimpien ajatustemme
kulkea Golgatan kautta.
A.W.C.

Kun Kristus ripustettiin Golgatan ristille, hän näytti olevan suurin epäonnistuja, jonka maailma oli koskaan nähnyt. Tuskin kukaan ihminen oli aiemmin uskaltanut esittää yhtä pöyristyttäviä väitteitä kuin Hän, ja siellä Hän kuitenkin nyt roikkui naulattuna häpeän ristille aikaisessa miehuuden iässään, nostettuna pilkkaavan, karkean väkijoukon nähtäväksi, ystävänsä pettämänä, apostolien hylkäämänä, jopa sen yhden, joka äänekkäiden uskollisuuslupaustensa jälkeen oli kieltänyt Hänet vannoen ja kiroten. Näytti siltä, että eräs kauneimmista ja koskettavimmista esirukouksista, joka löytyy Johanneksen evankeliumin 17. luvusta, ei olisi koskaan päässyt Isän korviin, aivan kuin sanat "Isä, hetki on tullut, kirkasta poikasi" olisivat olleet mahdotonta täyttää.

Yksikään ihminen ei ymmärtänyt Jeesusta ja Hänen elämäntyötään, eivät edes he, jotka rakastivat Vapahtajaa eniten. Yksikään ystävä ei siis todella voinut tuntea myötätuntoa ihmis-Jumalaa kohtaan, jonka inhimillinen puoli olisi sitä todella kaivannut.

Jos me todella seuraamme Mestarimme jalanjälkiä, meidän täytyy Hänen laillaan olla valmiita myös epäonnistumeen maailman silmien edessä, ja mikä vaikeampaa, valmiita siihen, että toiset kristityt ymmärtävät meidät väärin. Vasta silloin, kun olemme oppineet sellaista uskoa ja tottelevaisuutta, joka jättää kaikki seuraukset Jumalan haltuun, voimme tuntea voimaa ja syvää iloa, jota nämä sanat sisältävät: "Minä olen Kristuksen kanssa ristiinnaulittu". Gal. 2:20.
???