YLKÄ JA MORSIAN.

"KUULE! RAKKAANI TULEE! KATSO, TUOLLA HÄN TULEE, HYPPIEN VUORILLA, KIITÄEN KUKKULOILLA. RAKKAANI ON GASELLIN KALTAINEN TAI NUOREN PEURAN. KATSO, TUOLLA HÄN SEISOO SEINÄMME TAKANA, KATSELLEN IKKUNASTA SISÄÄN, KURKISTELLEN RISTIKOISTA. RAKKAANI LAUSUU JA SANOO MINULLE: "NOUSE, ARMAANI, SINÄ KAUNOISENI, JA TULE. SILLÄ KATSO, TALVI ON VÄISTYNYT, SATEET OVAT OHITSE, OVAT MENNEET MENOJAAN." KV 2: 8- 11.

Morsiamella on ollut talvi. On ollut kylmä kausi. On myös ollut kylmiä sateita, joissa sisin on palellut. Morsian on langennut ja on peloissaan seurauksista. Hän on ehkä kuullut tuomion sanoja lähimmäisiltään. Näin raadollisia me olemme, lyömme lyötyä. Morsian on synnintunnossaan ja kärsimyksissään kypsynyt. Hän on vankilassa, oman sisimpänsä vankilassa ja kaipaa päästä vapauteen. Hän kaipaa ymmärtämystä ja rakkautta.
Jeesus Kristus, morsiamen Ylkä, on armahtavainen. Hän on nähnyt surkean morsiamensa, joka istuu vankilan nurkassa. Ylkä on odottanut tätä kypsymistä. Hän oikein hyppien kiitää morsiamensa luokse. Nyt morsian on valmis. Vankilan seinän takana Hän seisoo ja katselee ristikkoikkunasta morsiantaan. Tämä kertoo, että morsian on langennut ja on sielunsa vankilassa. Hänellä ei ole läheistä suhdetta Ylkänsä kanssa, koska synti tulee väliin ja rikkoo tuon ihanan suhteen. Nuo vankilan seinät ja ristikkoikkuna kuvaavat syntiä. Ikkunan takaa Ylkä kutsuu: "Nouse armaani, sinä kaunoiseni ja tule." Ylkä osaa kutsua kauniisti, vaikka morsian on langennut. Noita ihania sanoja kuullessa ihan sulaa. Oletko sinä tänä päivänä vankilassa? Minä kirjoitan nyt sinulle. Juuri sinulle, joka luulet olevasi salassa ja pelkäät valkeuteen tulemista. Kuule, rakas ystävä, sinun Ylkäsi näkee ja tietää kaiken. Hän kurkistelee sisimpäsi ristikkoikkunasta ja näkee kaipauksesi päästä vapauteen. Hän ei voi tulla ristikon läpi, vaan odottaa sinua, että tulet valkeuteen ja teet parannuksen. Paavali kehottaa Hebrealaiskirjeessään: "Sentähden, kun meillä on näin suuri pilvi todistajia ympärillämme, pankaamme mekin pois kaikki, mikä meitä painaa ja synti, joka niin helposti meidät kietoo, ja juoskaamme kestävinä edessämme olevassa kilvoituksessa, silmät luotuina uskon alkajaan ja täyttäjään, Jeesukseen, joka hänelle tarjona olevan ilon sijasta kärsi ristin, häpeästä välittämättä, ja istui Jumalan valtaistuimen oikealle puolelle."
Synti kietoo sillä lailla, ettei ihminen uskalla tulla valkeuteen. Ylkä katselee ristikon läpi. Mitä enemmän Hän katselee, sitä enemmän synti painaa ja morsian kaipaa vapauteen. Ylkä pyytää: "Nouse armaani, sinä kaunoiseni ja tule. Sillä katso, talvi on väistynyt, sateet ovat ohitse, ovat menneet menojaan." Armahdus odottaa. Voiko olla mitään kauniimpaa? Hienointa on se, että se tulee Yljän suusta. Silloin morsian ei halua olla enää vankilassa, vaan tulee valkeuteen ja tekee parannuksen.
Ylkä kuvailee morsiamelleen tulevaisuuden ja toivon näkymiä: "Kukkaset ovat puhjenneet maahan, laulun aika on tullut ja metsäkyyhkysen ääni kuuluu maassamme. Viikunapuu tekee keväthedelmää, viiniköynnökset ovat kukassa ja tuoksuavat. Nouse armaani, sinä kaunoiseni ja tule." Vaikka morsian on tullut ulos vankilasta, hän vieläkin vähän ujostelee. Ylkä kutsuu: "Kyyhkyseni, joka piilet kallionkoloissa, vuorenpengermillä, anna minun nähdä kasvosi, anna minun kuulla äänesi, sillä suloinen on sinun äänesi ja ihanat ovat sinun kasvosi." Ylkä haluaa nähdä morsiamensa kasvot. Hän haluaa kuulla morsiamensa äänen. Kun sydän on puhdas, silloin kasvotkin näyttävät kirkkaammilta ja äänessä on nöyrä suloisuus. Puhdassydämiset saavat nähdä Jumalan.