keskiviikko, 30. marraskuu 2016

Palvelijasi tahdon olla

iltaontullutluojani11112015.jpg


Herra palvelijasi tahdon olla
Sun henkesi mua ohjatkoon
etten eksyis koskaan tieltäs
niin kalliisti ostettu oon.

En tahdo seurata muita
kuin sanasi totuutta ain
oi annathan kuulevat korvat
ja silmiini voidetta ain.

Ei palvelijan mieltä
ei oppia muilta voi
se ahjoissa monissa saadaan
kulta tulessa puhdistetaan

miranda

torstai, 24. marraskuu 2016

Uupunut henki

Kuva

Uupunut henki helteessä hietikon kuuman
värjyen vaipuvi varjohon ristinpuun.
Taivasko tuntevi tiestäni jokaisen tuuman,
tälläkö tiellä mun kultani kirkastuu?

Tälläkö tiellä tälläisen ristinkö alla
henkeni huurre ja kankeus murretaan?
Tätäkö on, kun sanot sä: "Taistelemalla
voittajapalmujen autuus saavutetaan"

Helteessä korven mun henkeni janohon nääntyy.
Milloinka maljasi alhaalle ennättää?
Kukkani kevään virtojes puolehes kääntyy.
Odotan, milloinka siunaus yllättää.

Kuitenkin kiitän. Janosta kuivunein huulin
kohotan ylös nää käteni, halvaantuneet.
Tulella kastat. äänesi rakkaan mä kuulin.
Puetat voimalla voimansa menettäneet.

Hilja Aaltonen

keskiviikko, 23. marraskuu 2016

Kun ei enää tunnu

Kun ei enää tunnu siltä, että Jumala auttaisi
Kuva
Kristityt tapaavat ajatella Jumalan olevan elämänsä viimeinen perusta. Hänen puoleensa saa kääntyä, kun kaikki muu menee ja elämän tukipilarit katoavat.
Näiden optimististen ajatusten vastaisesti kristityt kuitenkin kohtaavat usein
todellisuuden, jossa Jumala ei tunnu olevan elämän viimeinen perusta eikä avun antaja hädän hetkillä. Sen sijaan, että ihminen kadottaisi vain inhimillisen elämän tuet, hän menettää myös tunteen, että kaikki on Jumalan kädessä.
Vaikka kristitty ”tietäisi”, että Jumala on lähellä, Jumala ei näytä toimivalta. Juuri tällaisen kokemuksen äärellä opetuslapset olivat myrskyävällä järvellä. Opetuslapset eivät olleet yksin. He itse asiassa näkivät Herransa koko ajan.
Kun myrsky kävi kiivaana, opetuslapset alkoivat huolestua. Heitä pelotti. Mutta
Jeesus jatkoi vain untaan. Aallot kävivät uhkaaviksi. Opetuslapset pelkäsivät, tunsivat varmasti myös ahdistusta, mutta Jumala ei näyttänyt tekevän mitään. Miksi Jeesus nukkui?

Elämän myrskyisinä hetkinä, kun elämä itse ja Jumalan vaativa laki käyvät
ankarimmillaan meitä kohti, osoitamme muovaavamme mielissämme Jumalasta
aina epäjumalan: luulemme tietävämme, kuinka hänen pitäisi kulloinkin toimia. Ja
jos Herra ei vastaa tahtomallamme tavalla, kärsimme, ahdistumme ja loukkaannumme häneen. Jeesus nukkuu veneessä, vaikka hänen pitäisi näkyvällä tavalla johtaa, toimia ja auttaa. Elämän ankarimpina aikoina käy todeksi se, että Jumala kätkee meiltä itsensä: hän ei toimi milloinkaan järkemme määrittämällä tavalla tai odotustemme mukaisesti. Jumala piiloutuu ymmärrykseltämme.
Emme näe häntä. Mutta meidän ei pidä tehdä johtopäätöstä Jumalasta ja hänen toiminnastaan järkemme ja aistiemme pohjalta. Järkemme on sokaistu. Kiinnittäkäämme siis huomiomme niihin lupauksiin, jotka Jumala meille sanassaan lausuu. Hän lupaa olla meidän kanssamme kaikki päivät maailman loppuun asti.
Jeesus on luonamme silloin, kun vaellamme läkähdyksissä aavikolla. Hän on
meidän kanssamme silloin, kun loputon ulappa ympäröi purtemme. Hän on meidän
vieressämme, kun elämän myrskyt käyvät ylitsemme. Juuri tästä kertoo evankeliumi.
Äkkiä Kristus heräsi. Hän nousi, nuhteli tuulta ja tuli tyven. Kun saamme armon sivuuttaa vaikean vaiheen elämässämme, huomaamme jälkikäteen Herran olleen vierellämme. Näemme salatun tavan, jolla hän piti meistä koko ajan huolta. Jääkäämme Kristuksen rauhaan, jonka hän meille joka päivä antaa.
Markus Malk

Amen Herra on aina kanssamme!!!!

maanantai, 21. marraskuu 2016

Yhden leiviskän käyttäjä

Kuva

Minä yhden leiviskän, käyttäjä olen
-sekin vähäinen mielestäni.
Ihan väärällä jalalla tahtia poljen
ja tuskailen kulkeissani.
Miksi minulle ei ole suuria taitoja suotu?
Vain tällaisen leiviskän käyttäjäks luotu.

Minä tahtoisin soittaa kuin Mullova,
hänen laillaan käytellä jousta.
Jospa olisin taitava sellossa
tahi harpussa- suurenmoista.
Minä myös jotain näkyvää tahtoisin olla
tällä maineen ja kunnian kuululla vainiolla.

Kuin takkukarvainen aasi mä vain.
Pajupilliä pienoista kannan.
Sen syntymälahjana matkaani sain
vain harvoin sen kuulua annan.
Pajupilliä ei voi kukaan niin somasti soittaa,
että suuren yleisön huomion voittaa.

Oma tieni muuttui niin harmaaksi,
kun en antanut soittoni soida,
kävi mieleni kateeksi, karvaaksi,
kun katselin jaloja noita.
Nyt ymmärrän, pillini pienoinen vain,on työtäin
ja soi säveltä ihmisen arjen ja maanantain

Hilja Aatonen

maanantai, 14. marraskuu 2016

Mitä saavuttaisin

Kuva
 

Mitä saavuttaisin, jos hyvältä tuntuisi ain.
Oppisin näkemään elämästä vain kuoren.
Luontoni itsekkään, kun kermavaahtoa nuolen.
Uskovana ja pyhänä itsekkyys minussa asuu.
Liian usein se tuomioitansa lausuu.
Valittaa, marisee, sivulta seuraten muita.
Huomaamatta itsensä kaluavan kuivia luita.

Elämä on kuin pitkä opintomatka.
Haluathan sinäkin kiivetä huipulle saakka.
Oikeat varusteet kestävät, tarpeelliset
antavat uskallusta ja halua voittamiseen.
Meille on annettu matkavarusteet parhaat.
Nöyrä ja avoin mieli se joskus karkaa.
Löydän sen luota Golgatan kalliokummun.
Katsellessani Jeesusta kuulen elämän kutsun.

Mitä saavutan, kun etsin tahtoa Herran.
Ilo mun täyttää, yhä vajaana, vielä kerran
yhdessä ylistän Kuninkaan kartanoissa.
Voitto on täydellinen, Pyhä Henki niin toistaa.

Toinen toistamme kolhimme, rohkaisemme.
Hiomme, rakastamme, rukoilemme.
Kukaan muu ei ymmärrä arvoa
kuin he, jotka taistelevat, kiittävät rinta rinnan.
Saakoon rauha ja rakkaus voittaa, läikkyä yli laidan.
Pimeys väistyy aina, kun Jeesukselle tilaa annan.
Kaija Talvitie