Rukoukseni.

Taivaallinen Isäni, tulen luoksesi tälläisena kuin olen.Sinä olet niin VALTAVA JA PYHÄ, LAUPIAS JA ARMAHTAVAINEN. Me olemme sinun lammaslaumaasi jota sinä hoidat ja johdatat. Sinä tiedät kaiken ja osaat auttaa.Sinä kasvatat meitä niin kuin isä kasvattaa lastaan. Kiitos, että sinä kuljetat meitä kohti ihanaa päämäärää, Taivaallista Kultakaupunkia. Minä ylistän ja kiitän sinua, Sinä minun Taivaallinen Isäni. Aamen.

Pyhien yhteys.

Opin yhteys - ahtaus rajojen.

Hengen yhteys - kastetta rakkauden.

Pyhäin yhteys - näkyä huippujen.

Se on Hermonin hohtoa savehen.

Se näky on Hengestä helluntain.

Se on riemua pyhiinvaeltajain.

Pyhäin yhteys! Ääret sen häämöttää.

Vain Ristin luona sen selvästi nään.

Pyhäin yhteys! Siioni, näetkö sen?

Oi "Jumalan maja", näky huippujen!

Hilja Aaltonen

SAVEA PALA.

Mestari.

Kädessä Sinun olen vain

savea pala.

Kuollutta maata

joka vuottelee hiljaa

- etkö taas muovata ala.

Vai joko niin pilalle mennyt on minussa aine

ettei siitä mitään syntyä voisi?

Hukkaan käytetty aika ehkä se oisi

ja perin työläs touhu ja paine.

Näin ehkä puntaroit,

Valaja,

kuitenkin pyydän:

Vieläkö kerran ottaisit pöydälles,

savesta tästä jotakin tehdäkses?

Ehkä jo siinä osaisin

paremmin olla.

Taipua, pehmetä hiljaa käsissäs.

Viipyä kauan

jos tahdot, pöydälläs.

Saisin vihdoinkin astiaksesi tulla.

Tiedän sen, Mestari,

ei minussa ainetta paljoon.

En pyri käsissäs

jaloksi astiaks´ päästä,

mutta jos vaikka ruukunpalasen tehdä,

työssäsi ethän moukariniskuja säästä.

- Voisihan silläkin huulille janoovan

astian puutteessa tarjota pisaran!

Anni Korpela.

Ilmestyskirjan ensimmäinen luku

Tämä Ilmestyskirjan ensimmäinen luku on aina sävähtänyt minua syvältä sisimmässä. Johannes oli ainoa apostoleista, joka vältti marttyyrikuoleman. Hän joutui kuitenkin Jumalan Sanan ja Jeesuksen todistuksen tähden Patmos saarelle. Siellä yksinäisyydessä hän sai nähdä ilmestyksessä tulevia tapahtumia.

MITÄ PIAN TAPAHTUU.

Tämä Ilmestyskirja sisältää lupauksen, kun tätä kirjaa lukee ja tutkii, hän on autuas jae 3. Autuas se, joka lukee, ja autuaat ne, jotka kuulevat tämän profetian sanat ja ottavat vaarin siitä, mitä siihen kirjoitettu on; sillä aika on lähellä!

Tämä vaarin ottaminen tarkoittaa, ottaa vakavasti, kätkee sydämeen ja antaa sen muuttaa ja muovata itseään ja elämää Tuolla Patmos saarella Johannes oli Hengessä Herran päivänä ja kuuli takaa suuren äänen, ikäänkuin pasuunan äänen. Pasuunan ääni on sen verran kova, että sitä pelästyy. Ääni kuului jollekin.

Tuo ääni sanoi:” Kirjoita kirjaan, mitä näet, ja lähetä niille seitsemälle seurakunnalle, Efesoon ja Smyrnaan, Pergamoon ja Tyatiraan, Sardeeseen ja Filadelfiaan ja Laodikeaan”

Ilm. 2 ja 3 luvusta voimme lukea, mitä sanoma sisälsi. Se oli sanomaa seitsemälle seurakunnalle. Voimme löytää itsemme jostakin noista seurakunnista, mikä niistä vastaa omaa elämäämme. Olkoon korvamme auki kuulla, mitä Herra haluaa itsekullekin puhua.

Johannes kääntyi katsomaan, mikä ääni hänelle puhui, ja kääntyessään hän näki seitsemän kultaista lampunjalkaa, ja lampunjalkain keskellä Ihmisen Pojan muotoisen. 20 jakeen lopussa luemme, että ne seitsemän lampunjalkaa ovat ne seitsemän seurakuntaa. Minua lohduttaa, että tuo Ihmisen Pojan muotoinen on seurakuntien keskellä. Myös meidän keskellä, vaikka olemme piskuinen lauma. Hän tuo Ihmisen Pojan muotoinen on meidän rakas Herramme. Hän on USKOLLINEN JA TOTINEN. Hän on meidän syntipolttouhrimme, joka on päästänyt meidät synneistämme verellään. Rakkaudesta sinuun ja minuun Hän jätti ihanan Taivaan loiston ja tuli tänne maanpäälle kärsimään voittaakseen meidät itselleen. Rakkaudesta sinuun ja minuun Hän otti päälleen meidän syntimme. Getsemanessa Hän taisteli rajuimman taistelunsa, rukoillen, että tuo kauhea malja saisi mennä ohi, Hänen sitä juomatta. Pyytäen nöyrästi, ei kuitenkaan tapahtuisi Hänen tahtonsa vaan tapahtuisi Taivaallisen Isän tahto. Hänen taistelunsa oli niin raju, että Hänen hikensä oli kuin veripisarat. Getsemanessa Hän taisteli voittoon, niin että oli valmis kuoleman kärsimyksiin. Hän tuli synniksi meidän edestämme. Rakkaudesta sinuun ja minuun Hän vapaaehtoisesti suostui ristiinnaulittavaksi, että Hän hirvittävillä kärsimyksillään ja kuolemallaan ostaisi meidät omakseen. Hän ei jäänyt hautaan, vaan nousi ensimmäisenä koko luomakunnasta ylös. Niin Häntä nimitetään kuolleitten esikoiseksi.

Johannes näki Ihmisen Pojan muotoisella yllään pitkäliepeisen viitan ja rinnan kohdalta kultaisella vyöllä vyötetyn. Minulle tämä puhuu ylösnousemuksen jälkeisestä vaatetuksesta. Jumala korotti Poikansa vanhurskauden valkealla viitalla. Kultainen vyö puhuu minulle totuudesta ja Majesteettiudesta. Totuus on Jumalasta ja me olemme totuuden lapsia, Jumalan lapsia. Totuus on järkähtämätön, se ei pala tulessakaan.

Johannes näki Hänen päänsä ja hiuksensa olevan valkoiset, niinkuin villa, niinkuin lumi. Se hohtaa kauniisti Hänen Majesteettiuttaan ja Arvokkuuttaan.

Ihmiset kruunasivat Jeesuksen piikkikruunulla. Jumala kruunasi kirkkauden kuihtumattomalla loisteellaan, siksi nuo hiuksetkin sädehtivät tuossa valossa.

Johannes näki Hänen silmänsä olevan kuin tulen liekki. Ne kertovat: Hän näkee salattuun. Olemme Hänen silmiensä edessä kuin AVOIN KIRJA, jota Hän lukee. Siinä tulee esille kaikki motiivimme, kaikki väärät sanamme, kaksinaamaisuutemme. Emme voi peittää mitään noilta silmiltä. Hän näkee myös janomme, kuinka halajamme Häntä itseään ja haluamme olla siellä, missä Hänkin on.

Johannes näki Hänen jalkansa olevan ahjossa hehkuvan, kiiltävän vasken kaltaiset, siis tulenhohtoiset. Ahjo: tietokirjasta, pajan tulisija, jossa esine takomista varten kuumennetaan hehkuvaksi. Ahjossa käytetään hiiliä, joihin puhalletaan altapäin ilmaa palkeilla tai puhaltimella. Vaski on tulenkestävää. Herramme kulki kärsimyksen tulen läpi. Hänellä on tulenhohtoiset jalat.

Hänen äänensä oli niinkuin paljojen vetten pauhina. Aikaisemmin sanottiin niinkuin pasuunan ääni. Ne muistuttavat paljon toisiaan, paljojen vetten pauhina on mahtavampaa. Muistan, kun olin tyttäreni kanssa Itävallassa. Siellä oli kuuluisa joki, nimeä en muista, siinä oli monta putousta peräkkäin. Kiipesimme sik-sakia pientä tietä pitkin alpeille. Tie oli jyrkkä. Jaksoin puoliväliin saakka.Se pauhina oli korvia huumaava. Ei kuullut toisen puhetta, ei omaa ääntäkään. Tuo vetten pauhina täytti koko pään. Tälläinen oli kuulla Herran ääni. Johannes kuuli vain Herran äänen.

Johannes näki Hänen oikeassa kädessään seitsemän tähteä. 20 jakeessa on niiden seitsemän tähden salaisuus= seitsemän seurakunnan enkelit. Nuo seurakunnan enkelit ovat seurakunnan johtajat tai paimenet. Pitäkäämme heitä kunniassa ja rukoilkaamme heidän puolestaan. Sydämelläni on Suomen papisto. Rukoilen taivaan Isää, etteivät he mene lampaitten eteen tyhjin käsin puhumaan tyhjänpäiväistä, vaan menisivät Jumalan kasvojen eteen pyytämään sitä leipää, joka ylhäältä tulee ja jonka Ihmisen Poika on antava ja johon Isä Jumala on sinettinsä painava ja josta lampaat kasvavat, tulevat kantaviksi ja imettäviksi. Saakoon Jumala tehdä omansa isiksi ja äideiksi, jotka ottavat karitsat hoitoonsa ja opettavat heitä syömään sanaa ja rukoilemaan. Jumalan avulla tekevät heistä sotilaita eikä potilaita. Johannes näki Hänen suustaan lähtevän kaksiteräisen terävän miekan. Heb 4:12 kerrotaan tuosta miekasta. Nuo kaksi terää ovat toinen on laki ja toinen on armo. Me tarvitsemme kumpaakin. Laki vie synnintuntoon ja armo Kristuksen luokse. Nämä yhdessä saavat aikaan Jumalan pelkoa, joka on synnin karttamista. Jumalan pelko on viisauden alku.

Hänen kasvonsa oli niinkuin aurinko, kun se täydeltä terältä paistaa. Tuosta näystä huokui sellainen pyhyys, jota ei ihminen kestä. Kun Johannes tuon näki, hän kaatui kuin kuolleena Hänen jalkojensa juureen. Minä uskon, jos Jeesus ilmestyisi tuossa muodossa meidän keskellemme, meidän kävisi samoin kuin Johanneksen. Ajatelkaa, vaikka Hän on niin pyhä ja peljättävä, Hän on niin täynnä rakkautta, Hän pani oikean kätensä Johanneksen pään päälle ja sanoi:” ÄLÄ PELKÄÄ. Minä olen ensimmäinen ja viimeinen, ja minä elän; ja minä olin kuollut, ja katso, minä elän aina ja iankaikkisesti, ja minulla on kuoleman ja tuonelan avaimet.

Tuosta Herran oikeasta kädestä olen poiminut Raamatusta, mitä on Herran oikea käsi.

2 Moos. 15:6. Sinun oikea kätesi, Herra murskaa vihollisen.

Ps. 16: 11. Ylenpalttisesti on ihanuutta sinun oikeassa kädessäsi iankaikkisesti.

Ps.17:7.Hän pelastaa ne, jotka turvaavat sinun oikeaan käteesi.

Ps.20:7. Herra auttaa voideltuaan oikean kätensä voimallisilla teoilla.

Ps. 63: 9. Herran oikea käsi tukee.

Ps. 89: 14. Sinulla on käsivarsi voimaa täynnä, väkevä on sinun kätesi, korotettu oikea kätesi.

Vielä tuon erään tärkeän asian tästä luvusta esille. JEESUS TULEE PIAN.

Jo silloin, kun Jeesus nousi ylös taivaaseen, Häntä odotettiin hartaasti takaisin palaavaksi. Siitä on kulunut jo 2000 vuotta eikä Hän ole vielä palannut. On muistettava Jumalan aikakäsite ei ole sama kuin meidän. Hänen aikansa on: yksi päivä on tuhat vuotta ja tuhat vuotta on yksi päivä. Katso, Hän tulee pilvissä, ja kaikki silmät saavat nähdä Hänet, niidenkin, jotka Hänet lävistivät, ja kaikki maan sukukunnat vaikeroitsevat Hänen tullessansa. Totisesti, amen.

Minä olen A ja O, sanoo Herra Jumala, joka on ja joka oli ja joka tuleva on, Kaikkivaltias. Ilm. 22: 7. Katso, minä tulen pian. Autuas se, joka ottaa tämän kirja ennustuksen sanoista vaarin. JEESUS TULEE PIAN. Kohta saamme jo jättää taa, tämän kiusojen, huolien, harmien maan, päästä maahan oi parempaan.

Särkymisen ihme

Tänä iltana minä koin särkymisen jumalallisen ihmeen.

Yhtäkkiä ja aivan odottamatta myllynkivenkaltainen

sydämeni järkkyi ja murtui kappaleiksi.

Vuosia kuivaneet kyynelkanavani avautuivat ja minä itkin.

Minä itkin monia asioita:

itkin kovuuttani, kylmyyttäni, penseyttäni

ja kuolleisuuttani,

minä itkin rakkaudettomuuttani ja monia pahoja

sanoja, jotka olisivat saaneet jäädä sanomatta,

minä itkin laiminlyötyjä tilaisuuksia todistaa

Kristuksesta, sitäkin kun olin kaksi viikkoa

sitten erään miehen seurassa, joka viime viikolla

kuoli veritulppaan; minä pilailin hänen kanssaan,

laskin leikkiä, näyttelin mukavaa kristittyä enkä

sanonut sanaakaan Kristuksesta,

minä itkin niitä rakkaita sanoja, jotka olivat

jääneet sanomatta puolisolleni ja lapselleni,

minä itkin pahoja ajatuksiani ja arvostelujani,

jotka niin herkästi olivat vierineet huuliltani,

minä itkin huonoja ihmissuhteitani ja

laiminlyötyjä uskonveljiä ja - sisaria,

minä itkin laininlyötyjä sairaita ja vahuksia ja

vankeja lääninvankilassa,

minä itkin huonostihoidettua leiviskääni Jumalan

valtakunnassa ja monia monia muita asioita.

Eniten itkin kuitenkin sinun tähtesi, Kristus.

Mitä olinkaan tehnyt sinulle, miten laiminlyönyt sinua,

kuinka vähän rakastanut sinua?

Kaikkein eniten minä säryin kuitenkin siitä, että

Sinä Kristus jaksat rakastaa tällaista, paatunutta,

ensirakkautensa menettänyttä, mustasydämistä

uskovaista.

tämä särki minut lopullisesti, sillä minä aloin, tosin

heikosti, käsittää, kuinka valtava on Kristuksen rakkaus,

kun hän rakastaa tällaista.

Ja minun itkuni vaihtui ylistyslauluksi ja

hallelujaa huudoiksi.

Minä kiitin sinua Kristus särkymisen ja

jälleenalkamisen armosta.

Tapio Nousiainen

Älkää laittako Raamatujanne mustiin kansiin.

Lapsena pelkäsin, Jumala.

Kirjasi mustia kansia.

Pelkäsin tummia kirkkovaatteita

ja

kireitä ilmeitä mustien pyhähuivien alla.

Kun Sinä ukkospilvissä jyrisit

ja salamoit,

luulin Sinun taivaan väljillä laitumilla

tulisilla vaunuillasi ajelevan

ja

pudottelevan Siinain vuoren raskait kiviä

pahojen ihmisten päälle.

Ankarana kuulin äänesi jyrinän keskeltä:

Joka isältänsä tahi äidiltänsä

jotakin ottaa

on ryövärin veli.

Pieni sydän läpätti rinnassa

ja oli litistymäisillään

kivisten laintaulujen alle -

- - kunnes Poikasi tuli

Sinun ja minun välille.

Teki ryövärin veljestä veljensä.

Siinain ankarasta Jumalasta Isäni.

Hän avasi kirjakäärön,

sen, josta olivat näyttäneet minulle

vain mustat kannet.

Golgatan vuorta Hän sieltä osoitti

ja

muistutti päivästä jolloin maa pimeni

kuudennesta hetkestä

yhdeksänteen hetkeen

- ja minä näin

kuinka temppelin esirippu repesi kahtia

ja kuulin pimeää maata järisyttävän

huudon:

Se on täytetty!

Silloin käsitin.

Sinun Poikasi, Isä,

otti minut pois laintaulujen alta.

Päästi pelkoihinsa ahdistuneen vapauteen.

Jokainen soluni heräsi kiittämään

Ja Sinun sateenkaaresi, Isä,

sammutti kaikki muut värit taivaaltani.

Älkää laittako,

älkää laittako

raamattujanne mustiin kansiin!

Riisukaa pois mustat kirkkohuivit hiuksiltanne.

Laukaiskaa kireät ilmeet kasvoiltanne.

Aukaiskaa lukitut ovet sydämenne

peräkammareihin

ja päästäkää lauluntyttäret sisälle.

Kuka veisaisi itkuvirsiä häähuoneessa?

Kuka pitäisi valittajaisia ylkää

odotellessaan?

Katsokaa

kuinka kaunis Hän on,

minun rakkaani!

Hän on punainen ja valkoinen.

Anni Korpela

Hän rukoilee. Apt. 9:11.

Rukoukset tulevat heti taivaan tietoon. Samalla hetkellä, kun Saul alkoi rukoilla, Herra kuuli häntä. Tämä lohduttaa murheellista mutta rukoilevaa sielua. Moni on sydän särkyneenä laskeutunut polvilleen mutta osannut esittää pyyntönsä vain huokausten ja kyynelten kielellä. Mutta hänen huokauksensa on saanut kaikki taivaan harput värähtelemään. Jumala on ottanut kyyneleet vastaan aarteina - psalminkirjoittaja sanoo, että Jumala kokoaa hänen kyyneleensä leiliin Ps. 56:9.

Kyyneleet ovat taivaan timantteja. Huokaukset ovat Jumalan puiston musiikkia. Vaikka rukoilija tuntee, miten pelko ja ahdistus tukahduttavat hänen sanansa,Herra kuitenkin ymmärtää häntä. Älä luule, että heikoin ja vapisevinkaan rukouksesi jäisi huomaamatta. Jaakobin portaat ovat jyrkät, mutta meidän rukouksemme tarttuvat liiton enkeliin, joka kapuaa niitä portaita nopeasti.

Jumala kuulee meidän rukouksemme, ja kaiken lisäksi hän tahtoo kuulla niitä. "Hän muistaa kaikkia sorrettuja, hän kuulee heidän avunhuutonsa" Ps. 9 :13. Hän ei piittaa koreasta ulkonäöstä eikä loistokkaista sanoista. Hän ei välitä kuninkaitten loistosta eikä kuuntele voitonparaatia säestävää orkesteria. Hän ei kuuntele ylpeitä rukouksia.

Mutta missä on sydän, joka pakahtuu suruun, tai kasvot, jotka värähtelevät tuskasta, tai hiljainen valitus tai katumuksen huokaus, siellä Herran sydän avautuu. Hän asettaa meidän rukouksemme muistikirjansa lehtien väliin kuin ruusun terälehdet. Kun kirja sitten avataan, siitä nousee ilmoille ihana tuoksu.

Spurgeon

Eilen, tänään

Eilen, tänään, alusta loppuun,

olen samanarvoinen.

Sama ruukku savinen,

vaikka muuttuis muoto sen.

En omista sen enempää

kuin mitä eilen:

Itsessäni en mitään,

Kristuksessa kaiken.

Mitä ruukkuun kaadetaan,

kaikki on lahjaa vaan.

Mitä enemmän sitä jaat,

riittää sinulla jaettavaa.

Paula Haverinen

                  Onko morsian valmiina?

Evankeliumin palvelijana olen vihkinyt monia pareja. On niin monia yksityiskohtia, jotka pitää hoitaa, jotta häät onnistuisivat: järjestää vieraiden istumapaikat, sytyttää kynttilät, säestää ja harjoitella laulut jne. Mutta kaikkein tärkein ja oleellisin yksityiskohta … on, onko morsian   valmis? Ennen kuin hän on valmis  ja paikallaan eivät häät voi alkaa. Riippumatta siitä kuinka paljon muita yksityiskohtia on valmiina.

Herra on puhunut minulle viime aikoina Kristuksen morsiamen valmistautumisesta hääpäivää varten. Sanasta selviää kirkkaasti, että seurakunta on Kristuksen morsian. Ilmestyskirjassa (19:7-8 RK) on kaunis kuva tästä parista ja heidän hääpäivästään: ”’Iloitkaamme ja riemuitkaamme ja antakaamme kunnia hänelle, sillä Karitsan häät ovat tulleet ja hänen morsiamensa on laittautunut valmiiksi, ja hänelle annettiin hohtava ja puhdas pellavavaate puettavaksi ylleen.’ Se vaate on pyhien vanhurskaat teot.” (Novum [osa 4, 935] selittää tätä:

Mitä sitten sisältyykään sanaan dikatoma [vanhurskaus, vanhurskas toiminta tai teko], siitä sanotaan nimenomaan, että se on annettu morsiamelle. Jos jotain annetaan, anti ei perustu saajan ansioon. Omavanhurskautta ei missään tapauksessa voi verrata puhtaaseen pellavaan, vaan se on tahrattu vaate [Jes 64:6].)

Itse asiassa ajatus siitä, että Herra on aviossa kansansa kanssa ei rajoitu ainoastaan Uuteen testamenttiin. Vanhan testamentin kirjoittajat viittaavat usein Israeliin morsiamena, joka on kihlattu Herralle, sulhaselle. Jesaja kirjoittaa, ”sillä niinkuin nuorimies ottaa neitsyen avioksi, niin sinun lapsesi ottavat sinut omaksesi; ja niinkuin ylkä iloitsee morsiamesta, niin sinun Jumalasi iloitsee sinusta.”
Jeremia jatkaa tätä mielikuvaa kahden täysikasvuisen yhteydestä: ”Minä muistan sinun nuoruutesi antaumuksen, morsiusaikasi rakkauden, kuinka sinä seurasit minua erämaassa, jossa ei suoriteta kylvötyötä. - - Unohtaako neitsyt koristeensa, morsian koruvyönsä?” (Jer 2:2, 32. JKPR, Uusi tie 1993.)

Mitenkä Jumala voisikaan ilmaista paremmin sitä läheisyyden halua, joka hänellä on kansaansa kohtaan, kuin se että hän käyttää tätä kuvausta miehestä ja naisesta, jotka seurustelevat ja sitten kihlautuvat ja viimein päättävät kruunata yhteytensä lopulliseksi vihille menolla ja häillä? Läpi Raamatun tämä on päämäärä, jonka Jumala ilmaisee kansalleen.

Mitä enemmän tätä kuvaa tutkii Raamatussa, sitä tietoisemmaksi tulee siitä, miten suuri tarve morsiamella on valmistaa itseänsä hääpäivää varten. Mitä lähemmäksi tulemme Herran paluun päivää, sitä tärkeämpää se on. Kaksi asiaa kertovat morsiamen toiminnasta. Ensinnäkin hän valmistautuu häitä varten ja toiseksi hän tekee itse valmisteluja. ”Sillä Karitsan häät ovat tulleet, ja hänen vaimonsa on itsensä valmistanut.” (Ilm 19:7 KR 1938.)

Dave Butts