perjantai, 30. syyskuu 2016

Muutunut

480921_354584507935471_2035866045_n.jpg

 

MUUTTUNUT - Claude Houde
Eräällä seurakuntamme perheellä on voimallinen todistus. Isää oli pahoinpidelty, vahingoitettu ja hakattu uskonnollisella esineellä, kun hän oli nuori. Hän oli palanut vihasta uskontoa kohtaan koko aikuisen elämänsä.
Kun hän menetti työnsä muutama vuosi sitten, hänen vaimonsa alkoi saada apua niistä monista palveluista, joita tarjosimme kaupunkimme perheille. Myöhemmin jouluna hän rupesi vapaaehtoiseksi. Kun hän sitten vähitellen sai ystäviä, hän alkoi käydä säännöllisesti jumalanpalveluksissamme.
EN ENÄÄ KOSKAAN ASTU JALALLANI KIRKKOON
Vuotta myöhemmin, kun hän taas tarjoutui vapaaehtoiseksi joulun jakeluihin, hänen miehensä varoitti häntä: ”Mene vapaasti, mutta minä en hae sinua! En enää koskaan mene kirkkoon!”
Viimeisenä vapaaehtoispäivänä vaimo soitti miehelleen ja sanoi: ”Kultaseni, olen niin väsynyt. Voisitko, kiltti tulla hakemaan minua kirkolta?” Jostakin syystä mies suostui vastustellen. Yli tunnin odotettuaan vaimo ei vieläkään nähnyt häntä. Siksi hän alkoi huolestua miehensä voinnista. Hän haki ympäri kirkkoa ja löysi hänet vihdoin pyhäköstä kantamassa ruokalaatikkoa!
”Mitä ihmettä sinä teet?”, vaimo kysyi.
”No, ajattelin tulla ja nähdä omin silmin kaiken tämän. He tarvitsivat apua, joten aion jäädä vielä hetkeksi, jollet pahoita mieltäsi”.
HÄN KUMARSI PÄÄNSÄ JA NYYHKYTTI
Kaksi tuntia myöhemmin aviopari nousi autoonsa kirkon parkkipaikalla nähtyään satoja perheitä, köyhimmistä köyhimpiä, saapumassa kirkkoon ja saamassa oman korinsa ja lahjansa. Aviomies ei enää pystynyt pidättelemään itseänsä. Hän kumarsi päänsä ohjauspyörän päälle ja nyyhkytti. Hänen vaimonsa ei olut koskaan nähnyt häntä sellaisena.
Tänä vuonna koko heidän perheensä on ollut vapaaehtoisina jouluapulaisina. Heistä on tullut Hänen armonsa eläviä kiviä, eläviä kirjeitä, joita kaikki ovat lukeneet, uskon yliluonnollisella voimalla.

tiistai, 27. syyskuu 2016

Herralle kelpaat

Kuva

Herralle kelpaavat kaikki
keskeneräiset
kuka ikinä oletkin,
miksi epäilet.

Sinun Luojasi tuntee
jokaisen puutteesi,
huokauksesinkuulee,
tietää ajatuksesi.

Heikkoja Herra käyttää
toisia rohkaisemaan,
Uskollisuutensa näyttää
askel kerrallaan.

Yhdessä rohkein mielin
Herraan katsomme.
Sanan kirkas peili
puhdistaa mielemme.

Oma ylpeys karisee.
Ei ansioita oo.
Aivan omasta tahdostaan
meidät valitsi,
sydän riemuitkoon.
Kaija Talvitie

keskiviikko, 21. syyskuu 2016

Jos en

gwfwf.jpg

 

Jos en toiselle anteeksi anna
jätän itseni kahleisiin
jos ei rakkaus minussa voita
tulee katkeruus näkyviin.
Sanat loukaten satuttaa silloin
katse kylmyyden paljastaa.
Tunnen tappion, tuskan ja kivun
hymy katoaa, on vaikeaa.

Jos en toiselle anteeksi anna
jätän taakseni Jumalan
jos en Kristuksen voitosta elä
silloin itseni korotan.
Eikä läheinen merkitse mitään
aina ihmiset valitsen
oma ylpeys erottaa minut
tieltä Jumalan johdatuksen.

Pyydän armoa anteeksi antaa
tulen rukoillen eteesi
pese puhtaaksi syntini suuret
kuule, Jumala, pyyntöni.
Tahdon nöyränä kulkea tiellä
nähdä vierellä kulkijan
tiedän rakkaus parantaa haavat
tunnen kätensä taas siunaavan.

Leena Airaksinen Hannu Huhtala

tiistai, 20. syyskuu 2016

Eripariset

Kuva
 

Kanssamme voi kulkea ihminen, joka sai suurena jakelupäivänä sellaisen luonteen,että vielä kymmenien kilvoitusvuotten jälkeenkin se on kuin eri paria olevat sotilaan saappaat. Eri paria olevissa saappaissa on vaikea marssia toisten tahdissa. Samalla tavalla eritahtinen voi olla lähellä kulkevan luonne. Tulee hiertymiä, eteenpäin ei kunnolla päästä, on pysähdyttävä vähän väliä ja yritettävä uudelleen.
Kaikkivaltias Jumala antakoon armonsa auringon paistaa niin eriparisaappaiselle kuin vierellä kulkevallekin!


Kunpa vähän pystyisin kärsimään
ja omat vikani näkemään.
Jospa jokainen antaisi anteeksi vähän,
se parhain lääke olisi tähän.

Niin paljon on solmuja aukaisematta,
monta katuvaa askelta astumatta,
monta kättä rammaksi kuivunutta,
monta kieltä riidoissa saastunutta.

Sydän haavoille lyöty, jos voisit jaksaa,
pahat kolhut ja iskut hyvällä maksaa.
On vaikea kulkea nöryyden tie,
se on sittenkin Jeesuksen tie.
Hilja Aaltonen

torstai, 15. syyskuu 2016

Timantti

Kuva
 

”Hän teki minut hiotuksi nuoleksi” Jes. 49:2.

”Kuin temppelin veistetyt kulmapatsaat” Ps. 144: 12.

”viime kesänä Amsterdamissa”, sanoi matkustaja, ”teimme kiinnostavan retken kuuluisaan timanttihiomoon. Näimme siellä miehiä työn touhussa. Kun timantti löydetään, se on karkea ja tumma kuin mikä tahansa pikkukivi. Kestää pitkään kiillottaa se, ja se on kovaa työtä. Timanttia pidetään metallinpalasella lähellä suurta, jatkuvasti pyörivää kiillotuslaikkaa. Laikkaan sirotellaan hienoa timanttijauhetta, sillä mikään muu ei olisi tarpeeksi kovaa ainetta timantin kiillotukseen. Tätä jatketaan kuukausia, joskus jopa vuosia, ennen kuin työ on valmis. Jos timantti on tarkoitettu kuninkaalle, sen hiomiseen käytytään normaalia enemmän aikaa ja vaivaa.

Mitä siitä, jos kallisarvoista jalokiveä raastetaan ja hiotaan, kunnes sen karaatit ovat pienentyneet kymmenesosaan alkuperästä! Kun hiomistyö on valmis, se heijastaa valön tuhansin väläyksin, ja joka karaatin arvo on kasvanut satakertaiseksi, vaikka jalokivi on pienentynyt ja uhannut tuhoutua.

Odottakaamme Hänen aikaansa, luottakaamme Häenen rakkauteensa, jotta ”teidän uskonne kestäväisyys... koituisi kiitokseksi, ylistykseksi ja kunniaksi Jeesuksen Kristuksen ilmestyessä” 1. Piet.1:7.

Hervinaisemmat jalokivet kestävät kovimman
hiomisen.
Me olemme Jumalan taidonnäyte
hiotut kiiltämään.
???