SAVENVALAJAN HUONEESSA

Hän laskeutuu polkua alenevaa
laakson savisen pohjalle kulkee
ja lähestyy majaa harmaantuvaa;
joku oven avaa ja sulkee.

Hän saapuu luokse akkunan
ja sisälle kurkistaa.
Näkee pyörän, saven tahraaman;
joku astiaa valmistaa.

Se on savenvalaja huoneessaan,
vieras pöydälle nähdä saa,
kun savi harmaa dreijassaan
muotoonsa muovataan.

Katso tarkkaan ja opi sanat nää
mitä henkeesi kuiskataan.
Ei savesta harmainkaan siten jää,
että poies viskataan.

Ja jos astia pilalle menisikin,
niinkuin joskus mennä se voi,
niin löytää muodon se toisenkin,
joka saven pöydälle toi.

Niin samoin, samoin oi ihminen
täällä sinua muovataan.
Saa käsissä muodon jokainen,
joka pöydälle nostetaan.

Ja astia hauras ja halpa niin
on käsissä Mestarin,
ja siellä puhkeaa säveliin
astia heikoinkin.

Heikki Andelin.        

Vanha hoitotapa.

Eräs vanha Jumalan ihminen kertoi, kuinka hän nuorena oli aina omasta mielestään kärsimässä vääryyttä. Hän kertoi: "Joka asiassa alleviivasin: minä, minä..."

Kerran oli taas pidetty erään ystävän kanssa "turnaajaiset". Kertoja lähti siitä paikasta pastorin luokse selittämään, kuinka häntä oli taas lyöty.

"Sanoin, kuinka nyt taas koen omakohtaisesti todeksi Raamatun sanan: "Ihmiset ajavat pääni ylitse", hän jatkoi.

Vanha pappi oli kuunnellut.

"Hän oli hetken hiljaa," ystävä kertoi. "Vihdoin hän laski kätensä raskaasti olkapäälleni ja kysyi: "Kumpi ajoi ensin?"

Muuta ei tarvittu. Jouduin peilin eteen, Jumalan puhutteluun. Huomasin olevani kuin kulkukissa, joka naukuu ovilla kerjäämässä maitoa ja päänsilitystä. Se oli lyhyt hoito, mutta tulin uskossani terveeksi tuolta kipeältä kohdalta. Monta kertaa olen matkani varrella kiittänyt Jumalaani papin karkesta harjasta. Se oli silloin minulle tarpeellinen", hän lopetti.

Kuuntelin ja mietin.

Onkohan tämä hoitotapa vanhentunut, vai kuuluuko tällekin päivälle Paavalin sana Tiitukselle: "Tämä todistus on tosi; sen tähden nuhtele heitä ankarasti, että he tulisivat uskossa terveiksi" Tiit. 1:13.

Pääasia on, että perille kerran pääsisimme.

Hilja Aaltonen

USKON RUKOUS        

Tulen luokses kumarrun,
eteen maahan polvistun,
anna mulle armos loistaa,
syytteheni syvät poistaa.

Jeesus, nimen kuiskaan hiljaa,
poskellani kyynel virtaa,
tunnen taakan painavan
tunnoltani poistuvan.

Katseeni kun puolees nostan,
nimeäsi yhtä toistan,
lämmön tunne täyttää sen,
minun pienen sydämen.

Edessäsi viivyn vielä,
kauanko, en sitä tiedä.
Siksi vielä tähän jäin;
ota koko elämäin.

Nyt kun sydän auki on,
teethän sinne asunnon,
rakkauttasi taivaan näytä,
Hengelläsi minut täytä.        

Pirjo Andelin

"Lohduttakaa, lohduttakaa minun kansaani, sanoo teidän Jumalanne" Jes. 40:1.

Varastoi lohdutusta! Tämä oli profeetan lähetystehtävä. Maailma on täynnä lohduttomia sydämiä. Heitä on lohdutettava. Mutta ennen kuin riität tähän korkeaan tehtävään, sinun on saatava siihen opetusta. Ja oppi on harvinaisen kallista, sillä sinunkin on käytävä läpi ne samat kärsimykset, jotka puristavat kyyneleitä ja verta lukemattomien ihmisten sydämistä. Omasta elämästäsi tulee kuin sairaala, jossa sinulle opetetaan lohduttamisen taivaallista taitoa.. Sinä haavoitut, että Suuren Lääkärin sitoessa haavojasi oppisit itse antamaan ensiapua haavoittuneille.

Ihmetteletkö, miksi juuri sinun on kestettävä jotain erityistä surua? Odota, niin vuosien kuluttua tiedät, että niin ovat kokeneet monet muutkin sinun laillasi. Ja silloin sinä saat kertoa heille omista kärsimyksistäsi ja siitä, miten tulit lohdutetuksi. Ja kun näet heidän kiitolliset katseensa ja uuden toivon heidän silmissään, kun epätoivo väistyy heidän sieluistaan, silloin sinä tulet tietämään, mitä varten sinun oli käytävä ahdistuksen koulua. Silloin sinä Ylistät Jumalaa siitä opetuksesta, joka varastoi elämääsi arvokasta kokemusta ja taitoja avuksi avuttomille.

Jumala ei lohduta meitä vain tehdäkseen oman olomme mukavaksi vaan että meistä tulisi toisten lohduttajia.
J.H. Jowet



Minä itse: Olin ihan unohtanut tämän kalliin läksyn ja ihmetellyt, miksi mun täytyy kulkea vaikeita polkuja. Tämän lukiessani, kiitollisuus täytti sydämeni. Näin sen pitikin käydä. Oi, kiitos mun rakas Jeesuksein, anna anteeksi mun nurina mieleni.

"Jos vetten läpi kuljet, olen minä sinun kanssasi, jos virtojen läpi, eivät ne sinua upota" Jes.43:2.

Jumala ei avaa polkuja meille etukäteen, Hän ei lupaa auttaa, ennenkuin olemme avun tarpeessa. Hän ei siirrä esteitä pois tieltämme, ennenkuin tulemme niiden luo. Kuitenkin, kun olemme juuri avun tarpeessa, silloin Hän ojentaa kätensä auttaakseen.

Monet ihmiset unohtavat tämän ja huolehtivat jatkuvasti tulevaisuudestaa, mitä se tuo tullessaan. He odottavat Jumalan avaavan heille kilometreittäin tietä eteenpäin. Hän sitä vastoin on luvannut tehdä niin askel askeleelta. Sinun on oltava vesissä ja virroissa, ennen kuin voit tarttua lupaukseen. Monet pelkäävät kuolemaa ja valittavat, ettei heillä ole "kuolemisen armoa". Ei tietenkään ole, sillä he eivät tarvitse sitä terveyden päivinä, keskellä elämän velvollisuuksia ja tehtäviä, kun kuolema on vielä kaukana tulevaisuudessa. Miksi heillä pitäisi olla se jo nyt? Nyt he tarvitsevat armoa velvollisuuksiensa hoitamiseen, "elämisen armoa". "Kuolemisen armoa" he tarvitsevat vasta kuolinvuoteellaan.

Lettie B. Cowman

SINUA, niin tämän maailman lumoissa olevaa ja
SINUA joka olet vähemmän lumoutunut ja
SINUA joka taistelet kaiken aikaa jostain.
JÄTÄ JEESUKSELLE KAIKKI TÄNÄ ARMON VUONNA 2012!!!

KESTÄ PIENI HETKI        

Hehkuu ahjo Mestarin,
sen kuumuudessa huudahdin:
On, Herra, liikaa kuumuus tää,
en kestä tulta enempää.
Vaan silloin ääni rakkahin
kuuluu suusta Mestarin:
Oi lapsi, pieni hetki vain
ja valmis olet kalleimpain.
Ja kullastani, tiedän sen,
loistaa kasvot Kristuksen.        

Heikki Andelin

KUKA SINÄ OLET HERRA?
Rukoillessaan pikku tyttö kysyi
"Kuka Sinä olet, Herra?"
Jeesus vastasi ,"Minä Olen."
"Mutta kuka on Minä Olen ?" kysyi tyttö.
Jeesus vastasi,
"Minä olen Rakkaus,
Minä olen Rauha,
Minä olen Ilo,
Minä olen Tie,
Minä olen Totuus,
Minä olen Elämä,
Minä olen Lohduttaja,
Minä olen Voima,
Minä olen Turva,
Minä olen Luoja,
Minä olen Alku,
Minä olen Loppu,
Minä olen Kaikkivaltias."
Tyttö katsoi ylöspäin ja sanoi:
"Nyt ymmärrän , mutta kuka minä olen?"
Jeesus katsoi häntä rakastaen ja vastasi:
"SINÄ OLET MINUN:"

Katso taaksepäin ja kiitä.
Katso eteenpäin ja luota.
Katso ylöspäin ja rukoile.
Katso vierelle ja rakasta.


Eteemme astuu uusi vuosi. Uusi vuosi on niin pieni vielä, ettei tiedä tulevasta mitään. Jokainen päivä tuo kuitenkin aina uutta, uutta tietoa, viisautta ja kokemusta. Jumalan kädessä on meidän tulevat päivät. Jumala tahtoo siunata sinullekin nyt alkavan vuoden ja tehdä siitä armon vuoden. Pyytäkäämme Jumalalta virvoittavia lähteitä alkavalle vuodelle, että olisi aina antaa joku rohkaisun, lohdutuksen ja virvoituksen sana vierellä kulkevalle. On hyvä tietää, että Jumalan silmä seuraa jokaista päiväämme ja Hänen korvansa kuulee jokaisen pyyntömme. Hän kuulee sen kaikkein hiljaisimman ja arimmankin huokauksen, joka ei ehdi suusta tulla ulos. Niin ihmeellinen on Herra. Hän on rikas antaja jokaiselle, joka Häntä avuksi huutaa. Tulkoon Jumalan Sana rakkaaksi meille, sillä siitä pöydästä saa syödä sielunsa terveeksi. Rikkaaksi ja hyväksi koituu uusi vuosi sille, joka tahtoo elää näiden ohjeiden mukaan: Karttaa pahaa ja iloitsee Herran laista. Sellainen ihminen on autuas.

Rukoilkaamme: ”Herra, kiitos uudesta vuodesta. Auta meitä elämään nimellesi kunniaksi. Varjele kaikesta pahasta. Johdata meitä iankaikkisella Elämän tiellä. Ole Sinä meille ravinto ja juoma kasvaaksemme sitä kasvua, jota Sinä haluat persoonallisuutemme kautta tuoda julki. Varjele Isänmaatamme. Anna rauhan säilyä maassamme. Häädä pahan valta ja tule Sinä maamme kuninkaaksi ja hallitsijaksi. AAMEN.”

Armorikasta Uutta Vuotta lukijoille.

Vuoden vaihtuessa.

Vuodenvaihde on aina hetki, jolloin katselemme, mitä vuosi oli sisältänyt. Omalla kohdallani se on ollut taistelujen vuosi. Pettymyksiä ja lankeemuksiakin on ollut. Josta seuraava rukouslaulu sopii tähän:

Huiluni soi nyt murhetta särkyneen
siksi apua sinulta pyydän näin;
Ota huiluni käsiisi taitaviin,
se korjaa ja viritä uudelleen,
että puhtaasti sävelet soisi
ja ne kunniaa sinulle toisi.

On ollut myös valtavia Jumalan tekoja, joita en olisi ikinä uskonut olevan kohdallani. Siitä nöyrä kiitos Taivaan Isälle. Muistamme Aabrahamin kaukaa Raamatun alkulehdiltä. Hän oli erikoinen Jumalan mies. Aabraham ei ollut täydellinen, vaan hänkin lankesi joskus. Jumalan miehetkin lankeevat joskus. Aabrahamia sanotaan USKON ISÄKSI. Aabraham uskoi Jumalaa ja Jumala luki sen hänelle vanhurskaudeksi, ei tekojen kautta vaan uskonsa kautta. Aabraham oli siitäkin erikoinen mies. Hän rakensi aina alttarin Jumalalle, kun siirtyi uuteen paikkaan ja huusi avuksi Herran nimeä. Ja kun hän lähti eteenpäin, alttari jäi paikalleen todistamaan Jumalan miehen elämästä. Alttari todisti Aabrahamin Jumalasta ja Aabrahamin uskosta. Ne, jotka kulkivat siitä ohi, kuulivat hiljaisen saarnan alttarilta. Aabrahamin elämä ja usko puhuu vielä tänä päivänäkin, kun vain jäämme kuuntelemaan. Jääkö meidän elämästämme "alttari" puhuttelemaan lähellä olevia? Nyt on vuosi lopussa ja käynyt vanhaksi ja väsyneeksi. Sen on aika poistua näyttämöltä.

Rukoilkaamme: Taivaallinen Isämme, anna anteeksi kaikki, mikä on ollut syntiä ja murehduttanut Sinun sydäntäsi. Kiitos Pojastasi Jeesuksesta, joka kuolemallaan on sovittanut meidät. Kiitos uskollisuudestasi ja laupeudestasi. Johdata meitä niin, että loppu elämämme on niin hedelmällistä kuin se vain meidän persoonassamme voi olla. AAMEN.

_________________