HERRAN AASI.

Olen aasinvarsa,
hontelojalkainen ja arka,
mutta Herra on ratsastanut selässäni.
Kuulin heidän sanovan:
- Herra tarvitsee tätä
ja he alkoivat irroitella siteitäni.
He satuloivat minut,
asettelivat kauniita vaatteita selkääni
ja taluttivat Herran eteen.

En tiedä olinko ylpeä
vaiko tavallista nöyrempi.

Tiedän vain
että olin onnellinen
kun Hän istuutui selkääni
ja ihoni värisi
Hänen ihoaan vasten.
Eivätkä hontelojalkani vaappuneet.
Hellästi Hän suitsista piteli
ja oli niin kevyt.

Me ratsastimme sisään
Jerusalemin portista.
Aasinkorvani olivat lukkiutumaisillaan
ihmisten huudoista.
Hoosiannasta.

He heittelivät tielle kukkia, palmunoksia.
En tallannut niitä,
tuoksut vain hengitin sieraimet väristen.
Tokihan tiesin,
Herran on kaikki, palmut ja kukat.

Kuninkaan,
joka ratsastää selässäni
hiljaisena ja nöyränä.

Olen vain aasinvarsa,
hontelojalkainen ja arka.
Tuhansien joukosta Hän kuitenkin
valitsi minut.

Anni Korpela.

Kohoanko koskaan

kaikkien roskapuheiden keskeltä

arvooni: ihmiseksi.

Kuka vaientaa nuo

raakkuvat naakat

pyhäkköni holvistossa,

kuoleman ilkkujat?

Vieläkö kerään

kokoon vähäiset

hajalleen riepotellut

kyyneleeni, tärkeät?

Peräänkuulutan

huumorintajua,

naurua tuhkaläjässä.

Jos olen, niin olen.

Tai sitten en.

Marjatta Viikilä.

     Ryövärin vaimo Golgatalla.

Hiljeni äänet Golgatan kummulla, ristit

nousevat synkkinä vasten taivasta tummaa.

Laannut on voihke ja itku, herja ja pilkka.

Kukapa mahtaisi mitata tuskien summaa?

Maa on vavissut, kallio haljennut alta.

Tuokion kestänyt vihan ja pimeän valta.

Kansa pois rientää, säikkyen tekoaan.

Varjona joku käy ihmisjoukkoa vastaan,

mustissa vaatteissa, huntuunsa piiloutuu.

Hiljaa hän hiipii ja arkana kyyristyy

jos joku tutkien katsoo ja lähestyy.

Hän on ryövärin vaimo. Tottunut pimeään.

Hän on merkitty nainen, jota nyt syljetään.

Hän haparoi yksin Golgatan kumpua kohti.

- Sano Jumalan Poika, missä on paratiisi,

hän vaikeroi ristin alla ja nyyhkyttää.

- Olen ryövärin kurja vaimo, rikollinen.

Olen salannut tekonsa, vääryyden leipää syönyt.

Sano kurjalle, tottako se, mitä suustasi kuulin

kun takana kansan villin ja vihaisen

minä piileksin yksin. Harhoja kuulleeni luulin.

Sano tottako on. kun lupasit kanssasi viedä

paratiisiin jo tänään rosvon ja tuomitun?

Oi Jumalan Poika, ryövärin vaimolle sano

hän missä nyt on? ja huntunsa mustan alla

käsiin kasvot hän kätkee ja maahan lankeaa.

Jo kaupunki nukkuu, jossakin loitommalla

peto nälkäinen hiipii ja saalista ulvahtaa.

Pimeän sylistä haamuina ristit nousee

ja tuskaansa vaimo vain petoja odottelee.

Mutta äkkiä on kuin jostakin säveleet soisi

ja on kuin Golgatan kumpu valaistu oisi.

Oi ristiä kaksi kirkkaana säteilee!

Valokehässä ryovärin vaimo polvistuu.

Yötä mustempi siellä kolmas on ristinpuu.

Anni Korpela.

Etsin häntä, mutta en löytänyt.   Kork. veisu. 3:1.

 Kerro minulle, missä kadotit Kristuksen, niin minä kerron, mistä todennäköisimmin löydät hänet. Kadotitko hänet rukouskammiossa laiminlyömällä säännöllisen rukouksen? Silloin sinun on etsittävä häntä sieltä.

 Kadotitko Kristuksen, kun käännyit syntiin? Etsi siis häntä luopumalla synnistä ja hillitsemällä halusi. Kadotitko Kristuksen laiminlyömällä Raamatun? Etsi silloin häntä Raamatusta.

 Sanotaan, että kadotettua esinettä on etsittävä sieltä, minne se on pudotettu, Etsi Kristusta sieltä, missä hänet kadotit. Ei hän ole lähtenyt pois.

 Mutta Kristuksen luo palaaminen on kovaa työtä. Kuten John Bunyan kertoo Kristityn vaelluksessa, Kristityn kaikkein vaikein taival oli palaaminen takaisin lehtimajaan, jonne hän oli hukannut kirjakäärönsä. On helpompaa kulkea kymmenen virstaa eteenpäin kuin palata yksi virsta takaisin hakemaan jotakin unohtunutta.

Kun siis taas löydät Mestarisi, pidä hänestä kiinni. Miten olet saattanut erota näin kallisarvoisesta ystävästä, jonka läheisyys on niin ihanaa, sanat niin lohdullisia ja ystävyys niin kallista sinulle? Luulisi, että tarkkaisit häntä herkeämättä etkä hetkeksikään päästäisi häntä silmistäsi.

 Mutta kun olet päästänyt hänet menemään, on hyvä, että etsit häntä taas. Saattaa olla tukallista etsiä sieltä ja täältä, mutta jatka etsimistä! On vaarallista elää ilman Herraa. Ilman Kristusta olet kuin lammas vailla paimenta, kuin puu vailla juuria vahvistavaa vettä, kuin kuiva lehti myrskytuulessa vailla yhteyttä elämän puuhun.

 Etsi häntä koko sydämestäsi, niin löydät hänet. Antaudu kokonaan tähän etsintään, niin hän on jälleen sinun ilosi ja riemusi.

Spurgeon

Suru käveli vastaan

Ja tapahtui

että suru käveli vastaani

yksinäisyyden vaatteissa,

minä ojensin käteni

kuin särkyneen maljan

ja hänen surunsa putosi siihen

kuin lakastunut kukka.

Ja minä ajattelin,

miten mielelläni mahduttaisin käsiini

koko maailman tuskan;

mutta käteni ovat hennot

sydämeni pieni

enkä minä jaksa paljon

Mutta tulkaa te kaikki

maailman ymmärtäväiset, lämpöiset sydämet,

tulkaa ja antakaa kätenne, sylinne.

silmänne ja korvanne

astioiksi ihmisten itkuun!

Anni Korpela.

                         


1.Sam. 3: 1- 10.

Tässä Samuel makasi Jumalan temppelissä. Me olemme Jumalan Pyhän Hengen temppeli. Pidetään tämä temppeli puhtaana, ja pidetään myös huoli ettei temppelistämme tulisi markkinahuonetta, jossa kaikkinainen markkinatouhu ja maailman meno on päällimmäisenä. Me muistamme, kuinka Jeesus tuli kiivautta täyteen ja kaatoi rahanvaihtajain pöydät kumoon, ajoi ruoskalla ulos kaikki eläimet ja ne, jotka myivät härkiä, lampaita ja kyyhkysiä sanoen: Joh. 2: 16. ”Viekää pois nämä täältä. Älkää tehkö minun Isäni huonetta markkinahuoneeksi.” Ja Matt. 21: 13. Hän sanoo: ”Minun huoneeni pitää kutsuttaman rukoushuoneeksi, mutta te teette siitä ryövärien luolan.”

Me kannamme tätä temppeliä mukanamme, minne menemmekin. Tässä Samuelin makaessa temppelissä, Jumala alkoi puhua Samuelille. Mekin voimme olla Herran kasvojen edessä. Kuunnellaan, mitä asiaa Hänellä on meille. Tänään Hän tahtoo puhua sinulle ja minulle, juuri sinulle, joka ajattelet, ei Herra minulle puhu. Juuri sinulle Jeesus tahtoo puhua, sillä Hän rakastaa sinua. Se on jo Herran puhetta, kun tunnet vetoa Jumalan Sanan ääreen. Sanokaamme kuin Samuel muinoin: ”Puhu Herra, palvelijasi kuulee.”

Job: 33: 14.15. Sillä Jumala puhuu tavalla ja puhuu toisella; sitä ei vain huomata. Unessa, öisessä näyssä, kun raskas uni valtaa ihmiset ja he nukkuvat vuoteillansa.

Muistan kerran kun luin kirjaa VIRTOJA ERÄMASSA, siinä on joka päivälle teksti. Luin sitä ja silloin Herra sanoi minulle: ”Lähetä tämä sana Anulle.” Otin kortin ja kirjoitin sen siihen. Laitoin osoitteen ja postimerkin, lähetin sen postin kuljetettavaksi.Kun näin Anun seuraavan kerran, hän kysyi minulta, mistä tiesin, että hänellä oli silloin niin vaikeaa. Enhän minä tiennytkään, vaan Herra tiesi.

Tähän loppuun tahdon lukea Snl. 4: 20- 23. Poikani, kuuntele minun puhettani, kallista korvasi minun sanoilleni. Älkööt ne väistykö silmistäsi, kätke ne sydämesi sisimpään; sillä ne ovat elämä sille, joka ne löytää, ja lääke koko hänen ruumiillensa.Yli kaiken varottavan varjele sydämesi, sillä sieltä elämä lähtee.

   Vaikka minä vaeltaisin
  

Vaikka minä vaeltaisin
  kuolemanvarjon laaksossa
       en minä pelkää.

   Näin sanovat rohkeat,
              ne
jotka uskaltavat vaikka mitä.

Mutta minä en ole rohkea,
        minä pelkään.
       Pelkään kulkea
 sumussa ja pimeässä yksin.
       Tie on hankala
      ja kauhuja täynnä
          ja pelkään
     putoavani kuoppiin.

   Huhuile minua, Isä,
    huuda takaisin kotiin.
    Anna äänesi kuulua
    sumun ja pimeän läpi

       matkalla luoksesi.

       Anni Korpela

Heittäkää kaikki murheenne hänen kannettavakseen, sillä hän pitää teistä huolen. 1. Piet.5:7.

Surussa meitä lohduttaa tämä tieto: hän pitää minusta huolen. Kristitty, miten voit halveksia omaa uskoasi näyttämällä kaiken aikaa niin murheelliselta? Heitä taakkasi Herran kannettavaksi. Taivaallinen Isäsi ei edes havaitse sitä painoa, joka saa sinut horjumaan. Sinua musertava taakka on hänelle pelkkä pölyhiukkanen.

Kärsimyksen lapsi, ole kärsivällinen. Ei Jumala ole sinua ohittanut. Hän, joka ruokkii varpusetkin, antaa sinulle sen, mitä tarvitset. Älä anna epätoivon lannistaa, vaan toivo aina. Kohota uskon käsivarret huolten merta vastaan, niin luottamuksesi tekee huolistai lopun.

On olemassa eräs, joka pitää sinusta huolen. Hänen silmänsä tarkkaavat sinua, hänen sydämensä sykkii säälistä surusi tähden, ja hänen voimakas kätensä tuottaa sinulle tarvitsemasi avun. Kaikkein synkinkin pilvi hajoaa armon sateeksi. Kaikkein pimeinkin synkeys väistyy aamun tieltä. Jos kuulut Herralle, hän sitoo haavasi ja parantaa murtuneen sydämesi.

Älä epäile Jumalan armoa silloin, kun vaikeudet kohtaavat. Usko, hän rakastaa sinua aivan yhtä paljon vaikeina aikoina kuin onnen hetkinäkin. Miten tyyntä ja rauhallista elämää voisitkaan viettää, jos vain antaisit Kaikkivaltiaan Jumalan huolehtia tarpeistasi. Kun pullossa oli tilkka öljyä ja ruukussa kourallinen jauhoja, Elia selviytyi nälänhädädstä. 1Kun. 17. Sama koskee sinua. Jos Jumala huolehtii sinusta, miksi sinun pitäisi murehtia? Jos luotat häneen sielusi asioissa, miksi et luottaisi myös ruumiin asioissa? Hän ei ole koskaan kieltäytynyt kantamasta taakkojasi eikä hän ole koskaan horjunut niiden painon alla. Jätä siis murheesi! Anna huolesi armollisen Jumalan käsiin.

Spurgeon

Moorian vuorella

Raskas oi polkus, Aabraham,

kerran vuoritietä Moorian

kulkeissasi kera Iisakin.

Joka lapsenmielin luottavin

piti pientä kättään kädessäsi

tietämättä, että sydäntäsi

miekka leikkas`paloiks parhaillaan.

Mieltäs painoi uhripuiden taakka.

Iisak kyseli - mutt`sieluus saakka

viilsi kysymykset poikasen.

Katsettaankin kaihdoit vältellen.

Taistelitko ehkä Herraas vastaan,

luopua kun käski rakkaimmastaan?

Yksin palaat kohta alas vuoritien.

Pääsit kukkulalle raskain jaloin.

Ladoit alttarisi uhrihaloin.

- Katsoit poikaasi ja alttariin -

Sielussasi kaikki särjettiin.

Niin kuin tähdet, laskematon luku,

vannoit, Herra, Aabrahamin suku

kerran on oleva päällä maan.

- Isä, mistä uhrilampaan löydät?

Niin, on valmiina jo Herran pöydät...

Aabraham, nyt hetkes tullut on.

- Jumala, sun kaikki olkohon!

Revi vaikka sydän rinnastani,

uhraan Iisakkini, rakkaimpani.

Lupauksees uskon sittenkin.

Sidoit poikasi jo alttarille,

viime katseen viipyvän loit sille.

Silloin kuulit äänen valtavan

jostain tuulen läpi huutavan:

- Älä koske kädelläsi poikaan!

Mikä riemu sielussasi soikaan.

Iisak sinun on ja - Jumalan.

Raskas oli koetus, Aabraham,

uhrikukkulalla Moorian.

Mutta, niinkuin taivaan tähtein luku

laskematon on sun lastes suku.

Turhaan uskonut et Jumalaa.

Kevyt oli askel alas tulla

Moorialta Herran koetellulla.

Pieni Iisak, tietämättä mistään,

vuorikukat lapsenkätösistään

kantoi syliin isän armahan.

Nauroi yli rinteen kukkivan,

Kaukaa siinsi kotilaakson puut.

Anni Korpela.

Uuden Vuoden päivä, uuden alun päivä.

Saamme katsoa luottavaisina eteenpäin tietäen, että Herra on meidän kanssamme joka päivä lupauksensa mukaan. HÄN minkä lupaa, ei sitä petä. Jumalan lapsina saamme puhua Taivaalliselle Isälle rukouksissamme kaikista asioista, niin vaikeista kuin iloisistakin. Hän iloitsee siitä, kun viivymme Hänen edessään ja keskustelemme Hänen kanssaan. Me emme tiedä, mitä tämä alkava vuosi tuo tullessaan. Tiedämme vain: Room. 8:28. Kaikki yhdessä vaikuttaa niiden parhaaksi jotka Jumalaa rakastavat, niiden, jotka hänen aivoituksensa mukaan ovat kutsutut. Siis kaikki, mitä tapahtuu, ovat meille opiksi, siunaukseksi, koetukseksi ja kasvuksi. Päättäkäämme sitoutua HÄNEEN. Saamme varmasti kokea Hänen huolenpitoaan.

Rukoilkaamme: Taivaallinen Isämme,kiitos, että saamme alkaa alusta Sinun siunaavien kättesi alla. Avaa meidän korvamme kuulemaan ääntäsi ja sulje kaikki vieraat äänet, jotka tahtovat sekoittaa Sinun ääntäsi, sulje myös meidän omalta ääneltämme. Vaikuta Sinun mielenlaatuasi. Vaikuta myös nöyryyttä ja kuuliaisuutta Sinulle. Sinä olet kuitenkin parasta, mitä meillä on, emmekä tahdo menettää Sinua minkään takia. Pidä meidät valveilla ja lähelläsi. Anna maassamme pysyä rauha ja vapaus Sinun Sanallesi. Aamen.

Tämä kuva puhuu paljon sydämelleni. Tämä

murtaa sisintäni. Kiitos Jeesus käsistäsi.