torstai, 19. tammikuu 2017

Turha reissu

Kuva
Eilen tuli tieto postista, että lähetys on saapunut, ja mä riensin onnellisena nyt se on tullut. Kun menin postiin, osoitus oli huomiseksi, siis tänään. Kävin turhaan, mutta ei haittaa, tein siitä ulkoilulenkin vähän pitemmän kuin tavallisesti. Olin vain niin onnesssani nyt alan taas kuulemaan, enkä sen enempää lukenut lähetystä. Hölmö kun olin.

Olen nyt pari yötä nukkunut tosi huonosti, enkä ole rukoillutkaan yöllä, oli olevinaan niin väsynyt ja kuitenkaan ei päässyt uneen. Mitähän tästäkin päivästä tulee, tuleeko torkkupäivä.
Kuva
Taas, Herra, tulen etehesi,
pyytäen Sinun suurta apuasi.
Tiedät kaikki tarkalleen
mitä tänään tarvitsen.
Siunaa täällä ystäviäni
Jokaista aivan erikseen.
Maila

torstai, 19. tammikuu 2017

Tapahtumia

Olen pari päivää ollut ihan kuuro. kuulokojeeni on ollut epäkunnossa. Ystäväni tuli apuun ja menimme Tyk:siin. kojeeni jäi sinne korjattavaksi. On mulla vaikea sopeutua tähän tilanteeseen, on kuin maan alla olisi, ei minkäänlaisia ääniä kuulu.

 

Kuva
Nää on niitä koeettelemuksia, joita Herramme sallii, miten niihin suhtaudumme. Onneksi mulla on tytär, joka tuli työn jälkeen luokseni ja aloimme leipomaan. Hänellä on hyvät huuliot. Saan hyvin luettua hänen huulistaan, mitä hän sanoo.:mrgreen:
Kuva
Hänen miehensä tuli illalla myöhemmin uudelle pullalle ja kahville. Itse en uskalla juoda kahvia illalla, en saa unta, se vaikuttaa heti siihen, pyöriskelen ja pyöriskelen, vasta aamuyöllä pääsen uneen.

Vaikka tie on vaivalloinen,
Herramme sallii sen.
On luvannut olla kanssamme
kaikissa tilanteissamme.
Hän ainut turvamme
ja lepo paikkamme.
Maikku :thumbup::clap::-D

torstai, 12. tammikuu 2017

Tähkänpoimija

1432986tdxh6g09ky.jpg

 

Tähkänpoimija

Astelen jälkiä leikkuuväen
katveessa tummuvan iltasään.
Katselen lyhteitä, viel`ehkä näen
muutaman varisseen tähkäpään.

Muukalaisena saralla tällä
Ruutin lailla mä ahkeroin.
Vielä vaikk`tähkiä keräämällä
työssä näin mukana olla saan.

Sukulunastajaani mä kiitän
Hän mulle hankki perintömaan.
Käteni kankeat yhtehen liitän.
Kun Ruut saan levätä jaloissaan.

Saanenhan eteensä nöyränä tulla,
vaikka on halpa osani tää.
Jos ei lyhdettä mukana mulla,
ojennan tähkäni poljetut nää.

Kohta jo puidaan kallista viljaa.
Ruumenet tulessa poltetaan.
Tähkiä poimien ootan hiljaa
päivää, kun palkkani maksetaan.

Urho Meronen

tiistai, 10. tammikuu 2017

Oikea nöyryys

gwfwf.jpg

 


Oikea nöyryys joutuu toisinaan odottamaan viluissaan ja alastomaksi riisuttuna. Mutta Jumalan vaikeneminen ja Kristuksen myöhästyminen, niin kuin me asian näemmä, on meille tarpeellista riisumista ja sielun saattamista täyteen köyhyyteen. Kun sitten Jumala alkaa meitä armollaan pukea, ei meillä ole vähintäkään kerskaamista siitä, mitä saamme. Emme edes voi sanoa, että kun minä niin ja niinkin kilvoittelin, tapahtuipa jotakin.

Usko ei voita riemuvoittojaan elämän päivänpaisteessa eikä pikkukahakoissa. Usein on hyvin ahdasta ja hyvin pimeää, kun Jumalan voima ja kirkkaus leimahtaa esille. Usko painaa ihmisen maahan ja saa hänet sanomaan: En enää minä, vaan Kristus minussa. Mutta ennen kuin niin pitkälle päästään, täytyy usein olla paljon ahdistusta, joka irrottaa meidän sormemme Jumalan teoista. Jumalan kirkkaus, joka näkyy hänen omissa teoissaan, saa ihmisen nöyrtymään ja panemaan käden suulleen. Herra sen teki, voitti taistelun, et sinä. Ei sinun uskosi hautaa avannut ja Lasarusta ulos huutanut, vaan hänen. Sinulla ei ole oikeutta viedä tilillesi muuta kuin arvottomuutesi, myös hengellisyytesi arvottomuus.

Ensimmäinen lahja ja apu, jonka Kristus koettelemuksiimme ja ahdistuksiimme antaa, on pyhien toivo. Usko, toivo ja rakkaus ovat "taivaalliset sisarukset". vaikka Raamattu väkevästi puhuu pyhien toivon välttämättömyydestä kilvoituksessa, emme kuitenkaan sitä ottaisi niin halukkaasti matkaamme kuin otamme uskon ja rakkauden. Toivo tarjoaa mitä ihaninta apua uskon raivatessa tietään soiden ja rämeitten yli lupausten toteutumisen rannalle. Se on väsymätön lohduttaja. Se estää uskoa sortumasta avun viipyessä. Se estää myös ihmistä katkeroitumasta. Se on usein ainoa valo yössä, jonka hirvittävässä pimeydessä sielu Herraansa odottaa. Älä jätä tätä taivaallisiin kolmosin kuuluvaa matkastasi. Ilman sitä et pääse perille.

"Toivossa me olemme pelastetut", Room. 8:24, siinä toivossa, joka ei näytä vielä täyttyneen, sillä mikä se sellainen toivo on, jonka käsissä on jo kaikki. Hengellisyys, josta toivo otetaan pois, ei kestä, sillä pelastus on pelastusta toivossa.

Tätä ajatellessani katseeni kääntyy menneiden vuosikymmenien moniin ahdistuksiin ja koettelemuksiin. Niistä tulisi kokonainen kirja, sydämen salainen historia. Miten onkaan toivo pitänyt miestä pinnalla, kun kaikki näytti sortuvan, miten se kanniskeli jo pientä poikaa köyhän kodin ja suuren puutteen ahdistusten keskellä. Toivo painoi pojan polvilleen liiterin lastuihin, kun ovi oli kiinni ja vaja pimeä: toivo siitä, että Jumala voisi parantaa sairaan isän, jonka lääkäri uskoi elävän enää vain muutamia tunteja. Voi sitä toivon itkua, kymmenvuotiaan hätää Kaikkivaltiaan kasvojen edessä. Vielä minä sen elävästi muistan. Toivo rakensi minulle portaat taivaaseen. Sain rukouksiini vastauksen. Isä parani. sen jälkeen matkan varrella on ollut monia muita ahdistuksia ja koettelemuksia, jotka ovat pidelleet tylyissä kourissaan sekä sieluani että koko elämääni ja vaellustani. Pelastus on ollut pelastusta toivossa. Ja sitä se on vieläkin, on loppuun asti.
"Mutta toivo ei saata häpeään", Room. 5:5. Toivo estää meitä ajautumasta häpeään ahdistuksissa ja koettelemuksissa. Se on ottanut itselleen ikään kuin vastuun siitä, että kaikki lopulta päättyy hyvin. Pyhien toivo ei ole samaa kuin toiveajattelu tai suruttoman ihmisen usein tyhjän päältä kohoava optimismi. Toivo on ankkuri, joka on heitetty lupausten suuriin, järkkymättömiin kalliokiviin. Toivo elää siitä, mitä Jumala on sanonut, ja siksi se on elävä toivo.

Tuomenoksa Niilo

maanantai, 9. tammikuu 2017

Rakkautesi

Jumala rakastaa.jpg

 


Onko rakkautes sun palavaa
Jeesusta Kristusta kohtaan
tai onko se vain haihtuvaa
niin kuin kastekin tämän maan.

Et salata Häneltä mitään voi
Hän näkee sun sisimpääsi
onko rakkautes Häntä kohtaan
aito,vaik usein se lausutaan.

Hän neuvoo sua sanassaan
ja pyytää sua seuraamaan
Hän voiman kaikkeen antaa
anna itses Hälle kokonaan.

Miranda