Erämaan siunaus.

Otin tämän aiheen siksi, kun tänä päivänä on niin paljon meteliä. Metelöidään hengelliselläkin rintamalla. Kun mennään kotiin, pannaan radio ja televisio päälle. Pelätään hiljaisuutta. Emmekö uskalla kohdata hiljaisuutta. Minun on helppo puhua tätä, kun en kuule hyvin. On mahdoton mennä suuriin kokouksiin, kun kaikki puheet puuroutuvat, niin ettei saa selvää. On vaikea kuunnella radiota ja televisiota minulla ei olekaan. Laitoin sen pois, koska olin liian heikko ja katselin sellaisia ohjelmia, jotka saastuttivat sisintäni. Oli aina huono omatunto. Jumala oli armossaan tehnyt niin, että katsoin tärkeämmäksi luopua mokomasta töllöttimestä.

Nyt kotini on hiljainen koti. Mieheni on kotona Herran luona. Lapsilla on oma elämä. Minulla on kotona oma erämaani. Tuuli saattaa joskus vonkua rajustikin ja hiekka lentää. silloin koetellaan uskoa. Sielunvihollinen osaa tuoda noihin heikkoihin hetkiin omat kiusansa ja syytöksensä, puhumattakaan pahan palavista nuolista. En ole niin vahva ja joudun itkemään välillä hyvin paljon.

Jumala vie jokaisen omansa joskus erämaahan. Ei missään näy ihmistä, joka voisi auttaa, vaikka ihmisiä on ympärillä paljonkin. Tuntuu vain, että on niin yksin.

Jumala vei Aabrahaminkin erämaahan, kun suostui Saaran pyyntöön saada orjattaresta jälkeläinen. Se ei ollut Jumalan tahto. Siitä seurasi 14 vuoden hiljaisuus, erämaa, jossa Jumala ei ilmestynyt eikä puhunut. Ääntä oli ulkomaailmasta. Ismael piti omaa meluansa. Minä uskon, että tuossa hiljaisuudessa Jumala kypsytti Abrahamia. Jumala pienentää uskovaa erämaassa. Se on hyvin tarpeellista ja tuskallista. Meidän lihamme on aina tyrkyllä tuomassa itseään esille. Ja se käy huomaamatta.

Mikä oli tämän erämaan tulos? Jumalan kunnia ja valtasuuruus tuli vielä suurempana esille. Abraham ja Saara saivat oman lapsen, yli-ikäisinä, vieläpä kuolettuneina.

Heb. 11: 11- 12. Uskon kautta sai Saarakin voimaa suvun perustamiseen, vieläpä yli-ikäisenä. koska hän piti luotettavana sen, joka oli antanut lupauksen. Sen tähden syntyikin yhdestä miehestä, vieläpä kuolettuneesta, niin suuri paljous, kuin on tähtiä taivaalla ja kuin meren rannalla hiekkaa, epälukuisesti. Jumala on erikoistunut mahdottomuuksiin.

Muistamme Mooseksen, Jumalan valitseman miehen. Eivät Jumalan valitsematkaan säästy erämaasta. Se on Jumalan koulu. Se koulu kantaa myöhemmin hyvää hedelmää, kun suostuu koulutettavaksi.

Lue Apt. 7: 17- 29. Mooses kasvatettiin kaikkeen egyptiläisten viisauteen ja hän oli voimallinen sanoissa ja teoissa, ei kuitenkaan Jumalan sanoissa ja teoissa. Mooses katseli kun egyptiläinen mies löi israelilaista miestä. Hän vihastui niin, että tappoi tuon egyptiläisen ja hautasi hiekkaan. Hurja on miehen viha. Miehen viha ei tee sitä, mikä on oikein Jumalan edessä. Ei ole oikein naisenkaan viha, kiukuttelu ja nalkutus. Sitä on ikävä kuunnella. Mooses pakeni erämaahan Faaraon uhkaa. Hän oli erämaassa 40 vuotta. Se on pitkä aika. Mitä Mooses teki erämaassa? Hän paimensi appensa Jetron, Midianin papin lampaita. Mooses joutui alentumaan lammaspaimeneksi, joka oli egyptiläisille kauhistus. Kaikki egyptiläinen loisto ja viisaus riisuttiin pois. Hän oli Jumalan koulussa 40 vuotta. Jumala ei hätiköi. Hän tekee työtä monesti hitaasti mutta varmasti. Ei hän välttämättä ota pois sitä ahdistusta, joka tähtää hedelmän syntymiseen. Me tiedämme, että hedelmä tulee pysymällä Jeesuksessa. Tämä ahdistus vie Jeesukseen. Ahdistus saa aikaan kärsivällisyyttä ja kärsivällisyys koetuksen kestämistä. Jumala tähtää koko ajan siihen suunnitelmaan, että Jumalan valtasuuruus tulee tunnetuksi. Jumala opetti lampaista Moosekselle, minkälaisia lampaat ovat. Tämä oli hyvin arvokasta oppia ja tietoa tulevaa tehtävää varten, jolloin hän oli johtamassa kansaa erämaassa Jumalan luokse. Jumalan koulun ja erämaan tuloksena Mooseksesta tuli nöyrä mies. Hän sai tehdä Jumalaa tunnetuksi monin ihmein ja tunnusteoin.

Jeesus itse, Jumalan Poika oli erämaassa 40 vuorokautta. Huomaa Henki vei Hänet erämaahan perkeleen kiusattavaksi. Henki voi viedä meitäkin erämaahan. Me emme joudu vahingossa kiusaukseen Jumalan sitä tietämättä. Jeesuksen omina on hyvä tietää, että Hän on kaikissa erämaan kiusauksissa ja kärsimyksissä mukana. Nämä kiusaukset ja kärsimykset ovat niin moninaiset, etten ala niitä luetella.

Erämaassa opitaan jotain. Siellä kasvetaan Jumalan antamaa kasvua. Oma heikkoutemme kertoo, että tarvitsemme Vapahtajaa. Ei me hyvinä päivinä kasveta. Erämaa kausi ei kestä ikuisesti. Sieltä tullaan pois, kun koulu on loppunut. JEESUS ITSE TULI HENGEN VOIMASSA POIS. Vielä sanon tähän erään asian. Erämaassa opitaan tuntemaan Jeesusta Kristusta. Siellä myös rakastutaan Häneen, kun nähdään, Hän ei jätä, vaan on kaikissa vaiheissa mukana.

Jumala haluaa näitten erämaitten kautta antaa meille PAIMENEN SYDÄMEN, niin että voimme mennä niitten rinnalle, jotka kaikkinaisessa ahdistuksessa ovat, ja kantamaan heidän taakkaansa.