1327497755_img-d41d8cd98f00b204e9800998e

Vanha hoitotapa.


Eräs vanha Jumalan ihminen kertoi, kuinka hän nuorena oli aina omasta mielestään kärsimässä vääryyttä. Hän kertoi: "Joka asiassa alleviivasin: minä, minä..."

Kerran oli taas pidetty erään ystävän kanssa "turnaajaiset". Kertoja lähti siitä paikasta pastorin luokse selittämään, kuinka häntä oli taas lyöty.

"Sanoin, kuinka nyt taas koen omakohtaisesti todeksi Raamatun sanan: "Ihmiset ajavat pääni ylitse", hän jatkoi.

Vanha pappi oli kuunnellut.

"Hän oli hetken hiljaa," ystävä kertoi. "Vihdoin hän laski kätensä raskaasti olkapäälleni ja kysyi: "Kumpi ajoi ensin?"

Muuta ei tarvittu. Jouduin peilin eteen, Jumalan puhutteluun. Huomasin olevani kuin kulkukissa, joka naukuu ovilla kerjäämässä maitoa ja päänsilitystä. Se oli lyhyt hoito, mutta tulin uskossani terveeksi tuolta kipeältä kohdalta. Monta kertaa olen matkani varrella kiittänyt Jumalaani papin karkesta harjasta. Se oli silloin minulle tarpeellinen", hän lopetti.

Kuuntelin ja mietin.

Onkohan tämä hoitotapa vanhentunut, vai kuuluuko tällekin päivälle Paavalin sana Tiitukselle: "Tämä todistus on tosi; sen tähden nuhtele heitä ankarasti, että he tulisivat uskossa terveiksi" Tiit. 1:13.

Pääasia on, että perille kerran pääsisimme.

Hilja Aaltonen