Tämä on minun siskoni runo ja pyysin, että saisin laittaa sen tänne.

VANHUKSEN HUOKAUS.

Kuljin pitkän matkan,
nyt, illan tullen jaloin väsynein
istahdan sun Jeesus helmoihisi,
oi saanhan, elon matkan kun jo tein.

Elon purren aallokosta
lasken sinityyneen lahteen.
Sulta Jeesukseni saan voiman
etten nääntyisi mä kesken ahteen.

Astun hiljaa kammiooni
ovi jäljesssäni narahtaa.
Käy elämäni lanka ohueksi
en tiedä, milloinka se katkeaa

Nyt mä yksin illansuussa
kädet väsyneinä ristiin vien.
Päivänkehrä painuu kohta
meren taakse, päättäin tien

Eeva Aaltonen