Riisutun ihmisen askel on arka ja hiljainen. Hänen kanssaan on turvallista, jopa suloista tehdä matkaa. Jumalan riisuman ihmisen käsi lepää Riisujan vahvassa kädessä. Jumalan rauha vyöttää vaeltajan. Suuret, kovat ja vaativat sanat eivät kuulu tähän maisemaan. Siinä matkaseurassa koemme todeksi vanhojen pyhien sanan: " Lujalla uskolla on hiljainen ääni." Kun Jumala riisuu, Hän myös pukee. Pyhyyden, nöyryyden, laupeuden ja hiljaisuuden vanhurskauden valkea vaate lasketaan riisutun ylle. "Elämä on kätketty Kristuksen kautta Jumalaan." On avannut nuppunsa sanan kukka:" Hänen tulee kasvaa, minun vähetä." Näissä riisumistuulissa, elämän koillismyrkyissä alkaa Hänen kuvansa vähitellen saada muotoa meissä. Suuren taitajan käsi tekee työtä. " Eikä Hän jätä kesken kättensä työtä." "Ah`, kun mä kerran saan herätä kuvanansa ja kirkastetuin silmin nähdä Karitsan."

Sydämeni, jaksa olla hiljaa. Taideteos valmistuu.

Hilja Aaltonen