"Hän, joka on pannut hengen rintaan, on pannut myös eväät selkään"

Näin on sanonut eräs inkeriläismummo. Nänhän meisät on matkaan varustettu. Ei ketään ole lähetetty omien voimiensa varassa tälle vaikeakulkuiselle polulle. Ihminen ei huomaa, ei tunne tätä. Elämän antaja on tuntematon. Niin on auttajakin. Kun ihminen löytää Jumalan ja saa laskea avuttoman kätensä suurempaan käteen, turvallisuus täyttää sydämen. Huolten ja pelkojen kuorma kevenee.

Mutta vaikeudet eivät lopu. Tämä on koleikkoista maastoa, jonka läpi ajallinen polkumme kulkee. Oman Vapahtajan kanssa myrskynkin keskellä on turvallista. Jos Jeesus on purressamme, purtemme ei uppoa. Myrskynkin pieksämänä se saapuu kotilaituriin.

Jeesus ei ole luvannutkaan tyyntä matkaa, turvallisen matkan kyllä. Yli myrskyjen pauhun kuului kerran ja kuuluu tänäänkin: "Olkaa turvallisella mielellä, minä se olen." Olkoon matkalaulunamme tuo iki-ihana entisten matkamiesten laulu: "Koko tien hän kanssain kulkee."

Hilja Aaltonen