KAHLITTU

Tämä maa, sen loisto ja kulta

vain sieluni kahlita voi.

Isä, yhtä nyt pyydän sulta:

kuule lasta mi vaikeroi!

Tee roskaksi, raiskaksi mulle,

mikä vielä on arvossaan!

Minä tahtoisin olla sulle

liekki loistava kirkkausmaan.

En kysele palvelushintaa,

en tuskaa, jos sytytät mun.

Älä hylkää, jos vastarintaan

taas nousisin ahjossa sun!

Kun siteitä sieluni lauot

ja kahleita katkaiset,

kun siunaussulkuja auot

ja vaatteeni valkaiset.

Yks´ huokaus vain nyt, Herra,

on lapsellas edessä sun.

Vie ahjohos vielä kerran

tää kahlittu sieluni mun.

On suurin riemuni tulla

tulisoihduksi uuden maan.

Mitä tänään kallista mulla,

lyö rikki se kokonaan!.

Hilja Aaltonen