Etten painaisi toisia multaan maan,
jotka itkien kantavat taakkojaan,
vaan voisin mä rohkaista heitä.
Oman pienen ristini tyytyen
tahdon kätkeä alle kiitoksen
ja vaieten osani kantaa.

Nyt päivän kuorman vain kerrallaan,
en pyri ma kauaksi katsomaan.
Hän armon ja askeleet antaa.
Tuo taivainen lyhty kirkkauttaan,
joka askeleella ma kokea saan:
Isän voimakas käsi mua kantaa.

Hilja Aaltonen