ELÄVÄN VEDEN VIRRAT - Jim Cymbala
Vanhan Testamentin ajalla ei ollut elämää, jollei ollut vettä. Ihmisiä kuoli kuivuuden aikana. Samoin meiltä ja seurakunnilta puuttuu hengellisen elämän eloisuus, jolleivät Hengen elävän veden virrat ole sydämessämme. Aivan niin kuin Mojaven Erämaassa, veden puuttuminen on yhtä kuin ei elämää, ei kasvua eikä hedelmää. Voimme käydä kirkossa säännöllisesti, meillä voi olla täydellinen oppi, mutta ilman Pyhän Hengen kastelua me kuihdumme ja kuolemme.
Jeesus puhui avoimesti Hengen elämää antavista rikkauksista: ”Mutta juhlan viimeisenä, suurena päivänä Jeesus seisoi ja huusi ja sanoi: ’Jos joku janoaa, niin tulkoon minun tyköni ja juokoon. Joka uskoo minuun, hänen sisimmästään on, niinkuin Raamattu sanoo, juokseva elävän veden virrat’ "(Joh.7:37- 38). ”Elävän veden virroilla” Jeesus viittasi Henkeen, jonka uskovat saisivat myöhemmin.
Kun Jumalan Henki tulee, saamme uuden elämän. Ilman Jumalan Henkeä, joudumme ponnistelemaan omin voimin, mikä on täynnä moraalista heikkoutta ja syntisiä tarkoituksia.
Kun Henki tulee, meillä on ilo, toivo ja voima. Huomaa, että Jeesus ei tarkoita ”elävän veden virralla” vesitippaa. Niin kuin joki, Henki virtaa – meihin tulee voima, ja sitten se vuotaa ulos, että voimme olla siunaukseksi toisille.
Jumala käyttää vettä Pyhän Hengen vertauskuvana hieman erilailla, kun Hän sanoo: ”Minä olen oleva Israelille kuin kaste, se on kukoistava kuin lilja ja juurtuva syvälle kuin Libanon” (Hoos14:5). Me kaikki olemme nähneet, miten ruoho ja kukat kimmeltävät pieniä virvoittavia kastepisaroita. Käyttäessään tätä vertauskuvaa Jumala sanoo, että Hän on kuin kaste, joka laskeutuu hiljaa yön aikaan ja peittää maan aamulla. Kastetta ei voi syntyä, jos olosuhteet ovat liian kuumat tai tuuli liian voimakas. Samoin ei Jumalakaan voi meitä virvoittaa, jos olemme liian kiireisiä juoksemassa alati ympäriinsä.