Rakkaani! Laul. laulu 2:8.

Kaikkein riemukkaimmilla hetkillään alkuseurakunta antoi tämän nimen Herran Voidellulle. Kun "laulun aika on tullut, joka puolella huhuavat metsäkyyhkyt" Laul.l. 2:12, silloin seurakunnan laulu voittaa ne kaikki, kun se laulaa: "Rakkaani on minun ja minä olen hänen" jae 16.

Laulujen laulussa käytetään aina tätä ihanaa nimeä "rakkaani". Pitkän ja pimeän talven aikanakin, kun epäjumalanpalvelus on kuihduttanut Herran puutarhan, profeetat saivat hetkeksi tilaisuuden laskea taakkansa syrjään ja sanoa Jesajan tavoin: "Ystävästäni minä tahdon laulaa, laulun rakkaasta ystävästäni ja hänen viinitarhastaan" Jes. 5.1. Vaikka hän ei vielä ollut tullut ihmiseksi eikä elänyt meidän keskellämme, vaikka nuo Vanhan Testamentin pyhät eivät olleet koskaan nähneet hänen kasvojaan, silti hän oli Israelin lohdutus, kaikkien valittujen toivo ja ilo, kaikkien niiden "rakastettu", jotka kunnioittivat korkeinta Jumalaa.

Nyt seurakunnan kesän päivinä me puhumme usein Kristuksesta sielumme rakastettuna. Hän on meille kallis, "hän erottuu tuhansien joukosta", "kaikki hänessä houkuttaa" Laul.l. 5:10,16.

Jeesuksen ja seurakunnan välinen rakkaus on niin väkevä, että apostoli uskaltaa väittää, ettei koko maailmankaikkeus kykenen erottamaan sitä Kristuksen rakkaudesta. Vaino ei siihen pysty, ei ahdistus, ei nälkä eikä vaara. Paavali vakuuttaa: "Mutta kaikissa näissä ahdingoissa antaa riemuvoiton hän, joka on meitä rakastanut" Room. 8:35,37.

Rakas Herra, minä tahdon tuntea sinut paremmin. Sinun rakkautesi on minun kaikkeni, muuta minulla ei ole. Ja vaikka rukoilen hartaasti, en pyydä mitään enempää.

David Wikerson.