Hän virvoittaa minun sieluni inspiroi minua jotain kirjoittamaan.

Taivaan tiellä joudumme monenlaisiin tilanteisiin. On tasaista kaunista seutua, aurinko paistaa ja saamme nauttia lämmöstä. Tuo aurinko on Jeesus. Hän on virvoitus meidän tiellämme.

On louhikkoista vaikeaa polkua tai polkua ei oikeastaan olekaan, silloin voi tuntea olevansa eksyksissä. Huudamme hädissämme: ”Auta Jeesus, en tiedä missä minä olen? Tule ja ota kädestä kiinni ja taluta oikealle tielle nimesi tähden.” Raamattu lupaa: Jeesus on Hyvä Paimen ja etsii kadonneen ja johdattaa kotitielle. Jeesus Kristus on tie, totuus ja elämä.

Joskus joudumme pimeyteen. Olen itsekin siellä ollut ja se on ahdistavaa, sisin pelkää. Pimeys on pahan olotilaa. Silloin tuntee itsensä niin kurjaksi ja epäonnistuneeksi. Silloin voi vain pitää Sanan lupauksesta kiinni: Se on minun lohdutukseni kurjuudessani, että sinun lupauksesi minua virvoittaa. Ps. 119:50.

Joskus joudumme erämaahan. Siellä ei ole vettä ja suu kuivuu janosta. Siellä on käärmeitä ja skorpioneja. Niissä vaikeuksissa me löydämme uudelleen ensimmäisen rakkautemme, Jeesuksen ja tulemme Häneen nojaten pois erämaasta.

Kaikissa elämäntilanteissa Jeesus lupaa olla meidän kanssamme. Hän sanoo: ”Älä pelkää, sillä minä olen sinun kanssasi; älä arkana pälyile, sillä minä olen sinun Jumalasi: minä vahvistan sinua, minä autan sinua, minä tuen sinua vanhurskauteni oikealla kädellä. Jes. 41:10.