tiistai, 17. heinäkuu 2018

Tartu käteeni.

käsi kädessä.jpg

 

HERRA OJENTAA KÄTENSÄ SINULLE JA SANOO. "TARTU KÄTEENI; MENNÄÄN YHDESSÄ".

sunnuntai, 15. heinäkuu 2018

Kauan sitten.

jesus_lamb.jpg

 

Jes. 63:9. Kaikissa heidän ahdistuksissansa oli hänelläkin ahdistus, ja hänen kasvojensa enkeli vapahti heidät. Rakkaudessaan ja sääliväisyydessään hän lunasti heidät, nosti heitä ja kantoi heitä kaikkina muinaisina päivinä.

Tästä on kovin kauan. Elämääni tuli pimeä kausi. Se oli raskasta ja vaikeaa aikaa. Aina vaan tuli pahaa, profetioitten ym kautta. En ymmärtänyt miksi, enkä osannut tutkia profetioita olivatko ne Jumalasta. Tuo aiheutti sen, että uskoin, Jumala ei rakasta minua. Pimeys ympäröi minut ja sitä kesti kauan. Itkin hyvin paljon tuona aikana. Jumala ei rakasta minua, tuo vain oli tuskaisena sydämessäni. Kukaan ei minua auttanut. Pyysin Jumalalta Raamatunpaikkaa ja tuo ylläoleva tuli. Tuo alkoi hiljaa sulaa sydämessäni. En vieläkään ymmärrä, miksi minun piti käydä tuo tie

sunnuntai, 15. heinäkuu 2018

Hartauskirja

1250427009_img-d41d8cd98f00b204e9800998ecf8427e.jpg

 

Hilja Aaltonen, Päivähartauskirja

On olemassa yksi lähde, joka ei koskaan kuivu. Se lähde on keskellämme nyt niin kuin kaksi tuhatta vuotta sitten. Siinä lähteessä on elämän vettä, vaikka hetkeksi se lähde imettiin tyhjiin. Vihollinen luuli saavansa voiton ja tuhoavansa myös tämän lähteen, mutta Jumalan voima tuli vain osoitetuksi.
Tämä lähde, Jeesus, on kuollut, että kaikilla olisi mahdollisuus juoda sitä vettä, jota hän antaa. Anteeksiantamuksen ja rakkauden vettä. Ja vesi on tuleva lähteeksi niissä, jotka sitä juovat.

Jeesus, Vapahtajani, kuolit puolestani.
sinua sieluni kiittää, veresi armo riittää.

"Täytetty kaikki on" , kuulen.
Siivillä armon tuulen sieluuni sanoman kantaa,
syntini anteeksi antaa.

Täällä jo matkalla laulan, katkaisit syntini paulan.
Kultaista harppua kerran soitan saleissa Herran.

lauantai, 14. heinäkuu 2018

Jumalan armopiikit

Kuva
JUMALAN ARMOPIIKIT

Outo lahja todella! Terävä piikki,
joka pistää hyvin nopeaan,
ja aiheuttaa jatkuvaa tuskaa.
Outo lahja! Ja kuitenkin se annettiin hyödyksi.
Sitä et toivonut, mutta silti se tuli pysyäkseen,
eikä sitä saa lähtemään edes rukoilemalla.
Se tuli täyttämään Jumalan suunnitelmaa
tuoden mukanaan elämää rikastavaa armoa.

Jumalan armopiikit - missä muodossa ne tulevatkaan,
minkä lävistävän, kirvelevän tuskan ne saavatkaan aikaan!
Kuitenkin jokainen niistä on lähetetty rakkaudella,
tarkoitettuna siunaamaan.

Mikä siis piikkisi onkaan,
ota se suosiolla vastaan Jumalalta
mutta muista Kristus, Hänen elämänsä ja voimansa,
että jaksaisit vaikeimpana hetkenäkin.

Ja varmasti elämäsi rikastuu,
Hän antaa riittävästi armoansa,
ja kerran taivaassa pääset riemuitsemaan,
että Hänen piikkinsä vahvistivat sinua.


J. Danson Smith

keskiviikko, 20. syyskuu 2017

Ovi on auki

Kuva009.jpg

Anteeksiantamuksen suuri ovi on vielä auki

Olen kokenut, että minun tehtäväni on vieläkin, vaikka olen jo iälliseksi tullut, vakuuttaa ihmisille, että suurin ovi, anteeksiantamuksen ovi, on auki. Koen ihan etuoikeutena julistaa, että Jumalan Pojan veri puhdistaa kaikesta synnistä: minä en ole takarajaa löytänyt. Ei ole sellaisia syövereitä, joista ei olisi siltaa Jumalan kirkkauteen. Jumalan laupeus on mittaamaton
ja järjelle käsittämätön. Haluan olla sellainen ihminen, että voin ottaa syliini niitä, jotka tätä armoa tarvitsevat; että minun luonani ihminen uskaltaa tunnustaa, että näin on käynyt. Siihen kipuun ja painoon saan rukouksessa jakaa anteeksian tamuksen voidetta.

Olen kiitollinen Herralle, että edelleen melkein joka päivä joku on luonani siunattavana. Minulla on usein sellainen tunne, että minun tehtäväkseni on annettu koota sirpaleita ja näitä rakkaita saviastioita sellaiseen kuntoon, kuin ne ovat olleet ennen sirpaleiksi menemistä. Jokaisella on tietty
tehtävänsä. Näistä tahratuista sirpaleista on koottava taas sitä kaunista astiaa, joksi ne on tarkoitettu. Sen tekee vain anteeksiantamus, Jumalan armo, mutta Jumala käyttää meitä pieniä ja vajavaisia ihmisiä apunaan.- -Mutta pian minun lähtöni aika on tullut. - - Vielä haluaisin kuitenkin vakuuttaa, että Jeesuksen antama usko kestää silloinkin, kun kaikki muu viedään meiltä. Elävä usko ei ole kova, vaan se vavahtelee, vapisee ja pelkää. Älä sano, ettei elävä usko tee niin! Jeesuksen antama usko on sellainen usko, joka vavahtelee Jumalan pyhyyden edessä ja jonka täytyy yhä uudelleen painua alttarin alle sanoen: ”Herra Jeesus,
armahda minua. Herra Jeesus, kätke minut armohaavoihisi.” - -Taivaallinen Isä, kiitos, että saamme olla käsi Sinun kädessäsi ja uskoa, tuntea
ja tietää, että Sinä kannat meidät perille saakka.

Minä tahtoisin nähdä jo määränpään
– edes lyhyen välähdyksen –
jalokivet kirkkaissa väreissään,
ja kuulla sen ylistyksen,
kun pyhät laulavat kunniaa
Ja tuovat Herralle kruunujaan.
Yksi silmäys minulle riittää,
Ja sieluni autuutta kiittää.


En nähdä voi, minä tiedän sen,
vain joskus hengessä kuulen.
Olen takana ajan verhojen
mutta lähellä, niin minä luulen.
Kun uskoni päämäärä aukeaa,
minun silmäni kaiken nähdä saa,
Mitä kaipasin katsella tiellä.
On autuus kotona siellä

Hilja Aaltonen