keskiviikko, 20. syyskuu 2017

Ovi on auki

Kuva009.jpg

Anteeksiantamuksen suuri ovi on vielä auki

Olen kokenut, että minun tehtäväni on vieläkin, vaikka olen jo iälliseksi tullut, vakuuttaa ihmisille, että suurin ovi, anteeksiantamuksen ovi, on auki. Koen ihan etuoikeutena julistaa, että Jumalan Pojan veri puhdistaa kaikesta synnistä: minä en ole takarajaa löytänyt. Ei ole sellaisia syövereitä, joista ei olisi siltaa Jumalan kirkkauteen. Jumalan laupeus on mittaamaton
ja järjelle käsittämätön. Haluan olla sellainen ihminen, että voin ottaa syliini niitä, jotka tätä armoa tarvitsevat; että minun luonani ihminen uskaltaa tunnustaa, että näin on käynyt. Siihen kipuun ja painoon saan rukouksessa jakaa anteeksian tamuksen voidetta.

Olen kiitollinen Herralle, että edelleen melkein joka päivä joku on luonani siunattavana. Minulla on usein sellainen tunne, että minun tehtäväkseni on annettu koota sirpaleita ja näitä rakkaita saviastioita sellaiseen kuntoon, kuin ne ovat olleet ennen sirpaleiksi menemistä. Jokaisella on tietty
tehtävänsä. Näistä tahratuista sirpaleista on koottava taas sitä kaunista astiaa, joksi ne on tarkoitettu. Sen tekee vain anteeksiantamus, Jumalan armo, mutta Jumala käyttää meitä pieniä ja vajavaisia ihmisiä apunaan.- -Mutta pian minun lähtöni aika on tullut. - - Vielä haluaisin kuitenkin vakuuttaa, että Jeesuksen antama usko kestää silloinkin, kun kaikki muu viedään meiltä. Elävä usko ei ole kova, vaan se vavahtelee, vapisee ja pelkää. Älä sano, ettei elävä usko tee niin! Jeesuksen antama usko on sellainen usko, joka vavahtelee Jumalan pyhyyden edessä ja jonka täytyy yhä uudelleen painua alttarin alle sanoen: ”Herra Jeesus,
armahda minua. Herra Jeesus, kätke minut armohaavoihisi.” - -Taivaallinen Isä, kiitos, että saamme olla käsi Sinun kädessäsi ja uskoa, tuntea
ja tietää, että Sinä kannat meidät perille saakka.

Minä tahtoisin nähdä jo määränpään
– edes lyhyen välähdyksen –
jalokivet kirkkaissa väreissään,
ja kuulla sen ylistyksen,
kun pyhät laulavat kunniaa
Ja tuovat Herralle kruunujaan.
Yksi silmäys minulle riittää,
Ja sieluni autuutta kiittää.


En nähdä voi, minä tiedän sen,
vain joskus hengessä kuulen.
Olen takana ajan verhojen
mutta lähellä, niin minä luulen.
Kun uskoni päämäärä aukeaa,
minun silmäni kaiken nähdä saa,
Mitä kaipasin katsella tiellä.
On autuus kotona siellä

Hilja Aaltonen

lauantai, 16. syyskuu 2017

”Miksi, Herra, seisot niin kaukana”

Kuva
”Miksi, Herra, seisot niin kaukana” (Ps. 10:1.)

Jumala on ”meidän apumme hädässä aivan vahva”. Silti Hän sallii meidän joutuvan hätään aivan kuin se olisi Hänestä samantekevää. Mutta tarkoituksena on, että joutuisimme omine voiminemme umpikujaan ja löytäisimme aarteita pimeyden peitosta, kalleuksia ahdistuksen kätköistä. Saamme olla varmoja, että Hän on kanssamme sallimissaan kärsimyksissä. Pääsemme tästä perille ehkä vasta koetuksen mentyä ohi. Mutta meidän on uskallettava uskoa, ettei Hän koskaan jätä meitä sulatusahjoon. Silmämme ovat peitetyt, emmekä kykene katselemaan Häntä, jota sielumme rakastaa. On hämärää. Emme kykene erottamaan Ylimmäisen Pappimme muotoa, mutta Hän on läsnä ja ottaa sydämestään osaa kärsimyksiimme. Emme saa luottaa tunteisiin, vaan meidän tulee uskossa pitäytyäHänen järkkymättömään uskollisuuteensa. Puhukaamme Hänelle, vaikka emme näe Häntä, ja saamme sydämissämme kuulla Hänen vastaavan rukouksiimme. Hän valvoo meitä, sillä Hän on todella läsnä. Taivaallinen Isäsi on sinua yhtä lähellä tunnelissa kulkiessasi kuin avoimen taivaan alla.
Virtoja erämaassa

tiistai, 12. syyskuu 2017

Kätketty leiviskä

Kätketty leiviskä
Kuva
En tiedä, montako leiviskää
minä, Herralta hoitooni sain.
Mutta mielestäni en enempää
kuin yhden ainoan vain.
Tämä leiviskä tässä on mulla.
-Näin tohdinko eteensä tulla..

Vaikka tiesin Isännän tahtovan
pois omansa korkoineen,
mä luulin leiviskän hukkuvan
ja käärin sen liinaseen.
Kaivoin maahan sen vallassa pelon.
Huono hoitaja Herrani elon.

Nyt viime hetkellä huomaan sen:
pian Herrani ilmestyy.
Kaivoin maasta lahjani vähäisen.
Se käytössä enentyy.
Tahdon saada palkkani täyden,
vaikka pienenä, halpana käyden.

Urho Meronen

perjantai, 8. syyskuu 2017

Pysy Herran käsissä.

Bdq.png

 

 

Pysy Herran käsissä. Pitäydy siellä, missä Jeesus majailee.
Asettaudu sinne, missä Hän ohi kulkee. Anna Herran tehdä
työnsä sinussa, sillä missä Hän hyvän työn alkaa, siellä Hän
sen päättääkin.
Ala kiittää Herraa Hänen armostaan ja hyvistä töistään. Älä
itseäsi kiitä, kiitä Herraa.
Kai sinä voit Herraa kiittää, on sitten oma tilasi millainen
hyvänsä?
Jatka Herran armotöiden katselemista ja Herran töiden
ylistämistä, ja eräänä päivänä aukenee sinullekin taivas ja
Pyhä Henki laskeutuu sydämeesi todistaen: "Tämäkin on
nyt Jumalan lapsi. Koska hän antoi Jeesuksen verelle sen
arvon, mikä sille taivaassakin annetaan, koska hän vain
tämän veren turvissa tahtoo elää ja kuolla, koska yksistään
tämä veri on hänen kerskauksensa lähde, niin tämäkin on
Jumalan lapsi, Jeesuksen veren kautta uudestisyntynyt
Jumalan lapsi." Missä syntien anteeksiantamus on, siellä
vain siellä - on elämä ja autuus!

Muroma

perjantai, 8. syyskuu 2017

Vaatekaappi

käsi kädessä.jpg

                                                   Vaatekaappi

" Sieluni, älä halveksi tuskan hetkiä! Ne ovat aina olleet ylhäisten vaatetuspaikkoja. Kysy menneiden aikojen suurilta, mikä oli heidän suuruutensa kruunauspaikka; he vastaavat: ' Se oli se kylmä kallio, jolla kerran makasin.' Kysy Aabrahamilta; hän osoittaa sinut Moorian vuoren uhripaikalle. Kysy Joosefilta; hän vie sinut vankityrmään. Kysy Moosekselta; hän aloitti Niilin virran vaarojen keskellä. Kysy Ruutilta; hän pystyttää muistomerkin pelloille, joilla puursi. Kysy Daavidilta, hän kertoo, kuinka hänen laulunsa syntyivät yössä. Kysy Jobilta; hän muistuttaa sinua, kuinka Jumala vastasi pyörremyrskyssä. Kysy Pietarilta; hän ylistää hetkeä merellä, jolloin hän nöyrtyi. Kysy Johannekselta; hän osoittaa Patmosta. Kysy Paavalilta; hän saa voimansa hetkestä, jolloin valo sokaisi hänet. Kysy vielä yhdeltä -- Ihmisen Pojalta. Kysy Häneltä, kuinka Hänen Herruutensa on vallannut maanpiirin. Hän vastaa:' Kylmästä kalliopaadesta, jota vasten makasin -- Getsemanen kalliosta; siellä sain valtikkani.' Myös sinut, sieluni, vyötetään Getsemanessa. Malja, jonka tahtoisit jättää juomatta, on oleva kruunusi. Yksinäisyytesi hetki on sinun kruunusi. Tuskasi hetki koituu iloksesi. Erämaa puhkeaa laulamaan; vaienneen metsäsi puut nousevat ylistämään".

                                                            George Matheson

 

 

Sieluni, älä halveksi tuskan hetkiä! Ne ovat aina olleet ylhäisten vaatetuspaikkoja. Malja, jonka tahtoisit jättää juomatta, on oleva kruunusi. Yksinäisyytesi hetki on sinun kruunusi. Tuskasi hetki koituu iloksesi. Erämaa puhkeaa laulamaan; vaienneen metsäsi puut nousevat ylistämään

George Matheson

 

Mietin, mikä oli ninun vaatetuspaikkani? Se oli kun olin kuolla ja kuitenkin jäin elämään. Jumala sanoi: "Tämä lapsi ei kuole, mutta joutuu elämään vaikean elämän vammaisena. Ja toinen oli, kun niin syntisenä ja itkuisena sain luovuttaa syntisen elämäni Jeesuksen rakastaviin ja puhdistaviin käsiin.