Kuva

Joka päivä on armo uus, vaikka niin väsyneenä taapertaakin tätä Elämän polkua. Huomaa hyvin, että on ikää tullut, kun voimat vähenee. Monet kerrat olen miettinyt tämän elämän loppua, millaista se on?

Toivon vain ettei Herrani tarvitse pettyä minuun. Monet kerrat olen laistanut tehtävistä, joiden tiesin, minun on ne tehtävä. Herralta olin ne saanut. Tämäkin on tätä elämää, mennä itseensä. :?


Kuva

Ah, etten mitään oisi,
tyhjä murrettu astia vaan,
pantu Mestarin jalkain juureen
korjaustansa vartoamaaan;
tyhjä, Hän että voi täyttää,
kun työtänsä käyn tekemään,
niin murrettu, että voi käyttää
mua syntistä etsimään.

Ah, etten mitään oisi,
yksin Herraani tottelisin,
ovenvartijan lailla valppaan
Hänen käskynsä täyttelisin;
kanteleen sointuna helkkäin,
kun Taitajan tahto on niin,
tai vaieten, kunnes mun jälleen
saa sointuihin taivaisiin.

Ah, etten mitään oisi,
alas nöyrtyisin multahan maan,
kunhan maailman ääret kaikki
saisi katsella kirkkauttaan.
Muusta en huoli mä mistään,
kun Jeesus vain kiitoksen saa
ja kunniaa Vapahtajamme
jo kaikuvi taivas maa.
hengellinen laulukirja 321
 
1250184573_img-d41d8cd98f00b204e9800998ecf8427e.jpg