Galilean myrsky.

Matt. 8:23 – 27.

Jeesus meni opetuslastensa kanssa venheeseen. Jeesus oli väsynyt ja asettui nukkumaan. Tämä osoittaa, että Jeesus oli inhimillinen. Hän koki samoja kiusauksia ja vaikeuksia kuin mekin.

Tuo järvi on vuorten ympäröimä. Varsinkin länsi -ja pohjoistuulen puskiessa vuorten lomitse, voi hetkessä nousta kova myrsky. Kuinka ollakaan, juuri kun opetuslapset olivat Jeesuksen kanssa venheessä, järvellä nousi hurja myrsky, niin että venhe peittyi aaltoihin. Jeesus vain nukkui, vaikka sai vettä päälleen. Tuo kertoo siitä, että Jeesuksella oli puhtaan omatunnon rauhallinen uni. Se ei häiriintynyt myrskystä. Markus kertoo 4: 36. luvussa, että oli muitakin venheitä liikkeellä. Hekin joutuivat tuohon myrskyyn. Opetuslapset pelkäsivät, sillä vaara oli todellinen. Niin he menivät ja herättivät Jeesuksen sanoen: ”Herra, auta, me hukumme.”

Meidänkin elämässämme on ollut ja tulee olemaan myrskyjä. Ne ovat vaikeuksia ja koettelemuksia, joita kohtaamme. Ne voivat olla niin kovia, että emme tahdo kestää niitä. Ne ovat lihallemme kuitenkin tarpeellisia. Ei elämä ole pelkkää myötämäkeä, vaan vaikeudet antavat siihen oman mausteensa. Niitä voidaan sanoa myös pimeiksi päiviksi. Jeesus on itse mukana myrskyssä ja kun Hän on mukana, meille opetetaan uskoa ja luottamusta Häneen. Meille opetetaan jotain hyvin tärkeää vaikeuksien kautta. Vaikeudet vievät lähelle Herraa, kun on alinomaa asiaa Herralle, kun on vaikea olla. Herra auta minua. Herra auta minua ahdistuksessani, Herra, mä tarvitsen sinua, että mä kestän tämän. Tämä jo vie Herraa lähelle.

Mitä Jeesus opetti opetuslapsille. Myrsky oli kova ja opetuslapset olivat hädissään. He eivät olleet vielä oppineet tuntemaan, kuka Jeesus oikein oli. Vaikeuksissa mekin opimme tuntemaan Jeesusta. Jeesus näytti voimansa. Hän nousi ja käskyvallalla sanoi tuulelle ja myrskylle. ”Vaikene ja ole hiljaa.” Sanotaan, tuli aivan tyven. Opetuslapset olivat peloissaan ja hämmästyneitä. KUKA TÄMÄ ONKAAN, JOKA SAA TUULET JA MYRSKYTKIN VAIKENEMAAN. Heidät valtasi Jumalan pelko. Tointuessaan he huomasivat omistavan sellaisen Herran, jolle mikään ei ole mahdotonta. Myöskin ne muut järvellä kulkijat saivat tuntea Jumalan valtasuuruutta. Jumala valmistaa kaikkein ihanimmat siunauksensa juuri vaikeuksien kautta.

Synnyin suureen perheeseen. Olin 9:s lapsi. Äidilläni oli liian paljon työtä, ja minut yritettiin tappaa. Napanuoraa ei sidottu, vaan laitettiin suoraan kapaloihin. Vanhin siskoni, joka oli 12vuotias, tuli katsomaan uutta tulokasta. Olin äännellyt niin vaikeasti ja siskoni päätti katsoa, mitä kapaloissa oli. Äitini oli  sanonut: ”Kyllä se siitä lakkaa. Siskoni oli aukaissut vain . Kaikki oli veressä. Olin aika veltto, ja vietiin hätäkasteelle. Mietittiin, mikä nimeksi. Sattui olemaan Mailan päivä ja Muistoksi se vain jäikin. Olen Maila Muisto. Jumala päätti toisin. Tuo jää elämään. Sitten 4 vuotiaana sairastin tulirokon ja sen jälkitautina aivokalvontulehduksen. Siihen aikaan ei ollut antibiootteja. Olin 3 vuorokautta tajuttomana. Minun odotettiin jälleen kuolevan. Siitä menetin toisen silmäni ja olen melkein kuuro. Kuulen vain kuulokojeella. Niin minulle alkoi vammaisuuden vaikea tie.

Tämä oli kuitenkin omalla kohdallani tie siunauksiin. Sain tulla 18 vuotiaana uskoon. Vasta nyt kymmenen vuotta olen tajunnut, että kaikki minun elämäni vaikeudet ovat tähdänneet Jumalan valintaan. Tämä Jumalan valinta on tullut minulle sydämeni aarteeksi. Tämä on jotain valtavaa, etten osaa sanoiksi pukea. Minä rakastan Jeesusta. Hän on parasta, mitä minulla on. Vaikeudet, kun ne osataan ottaa oikealla tavalla, ne tulevat meille voimavaraksi.

Jos sinulla ystäväni on vaikeuksia ja ahdistuksia. Herra lupaa Sanassaan Jes. 45 : 3. ”Minä annan sinulle aarteet pimeän peitosta, kalleudet kätköistänsä, tietääksesi, että minä, Herra, olen se, joka sinut nimeltä kutsuin, minä Israelin Jumala. Rukoile, että Herra avaisi sinun silmäsi ja sydämesi ymmärtämään, mitä aarteita sinun vaikeuksistasi ja ahdistuksistasi löytyy ja kuinka ne voivat muuttua sinulle voimavaraksi.