NÄIN MINÄ TULIN USKOON

Teille, ystävät rakkaat, kerron sen verran,
minä nuorena kuljin käsi kädessä Herran.
Tuli paholainen ja kuiskas:
"Anna sormes tuo pien,
niin näytän sulle hurmaavan, lupaavan tien.
Saat nauraa, laulaa ja tanssia,
mielin määrin humppaa ja valssia.
Tuo uskovan elämä ankeaa olla taitaa,
miksi kulkea nuorena tietä kaitaa?"

Pahan kuisketta kuuntelin, jouduin harhaan,
näin hylkäsisin Jeesuksen, ystävän parhaan.
Kaikki käskyt rikoin ja Jumalan lain,
kun nautintoa maailmasta mä hain.
Vuosikymmenet kuljin synnin syvillä soilla,
kunnes istuin elämäni raunioilla.
Lapsuuskodissa siellä äiti harmaahapsi
rukoili puolestain, oli maailmalla luopiolapsi.

Viimein huusin: "Auta Jumala, en kestä tätä,
on sydämessäni tuska, pelko, hätä."
Myös uskova anoppi minusta huolta kantoi,
hän saarnaajalle puhelinnumeroni antoi.
Ja vihdoin se ihana päivä koitti,
kun saarnaajapariskunta ovikelloa soitti.
Kysyivät: "Pienen hetken jos
saamme viipyä teillä,
mielenkiintoista asiaa olis
kerrottavan meillä."

Luettiin Raamatusta tärkeitä kohtia,
minä aloin miettiä ja pohtia.
Viimein mieleni rohkaisin ja kysyä uskalsin:
"Sanopas saarnaaja, voiko
pelastua näin suuri syntinen?"
Hän vastasi näin: "Katso ristille päin,
siellä Jeesus kuoli sun tähtesi ja
kantoi kaikki sun syntisi.
Jos sen uskot vaan, se sulle riittää,
ja kohta sun henkesi Herraasi kiittää."

"Tahdon uskoa sen", mä hiljaa sanoin,
ja itkien anteeksiantoa anoin.
Rukoushetkeen siihen lankesi Henki Pyhä.
siitä mä kiitän Herraani yhä.
Ennen kuin saarnaaja lähteä ehti,
oli kääntynyt elämässäni uus, puhdas lehti.
Tuli ilta, ja koolla oli mun perheväki,
kaikki nyt muutoksen äidissä näki.

Sanoi poikani: "Äiti kerropa mulle,
mitä ihmettä kummaa on tapahtunut sulle?
Tuliko lotossa vihdoinkin muutama tonni,
kun kasvoiltas loistaa ilo ja onni?"
"Ei, poikani, ei, paljon parempaa on mulla,
sain tänään lapseksi Jumalan tulla."
Raija Makkonen