Oma pelastusjuttuni.

Synnyin suureen perheeseen. Olin yhdeksäs lapsi. Meitä oli kaikkiaan yksitoista lasta. Sairastin neljä vuotiaana tulirokon. Siihen aikaan ei ollut vielä antibiootteja. Tauti sairastettiin läpi. Sain jälkitautina aivokalvontulehduksen. Olin kolme vuorokautta tajuttomana, mutta jo silloin Jumala päätti, tämä lapsi jää elämään. Jäin vammaiseksi. Menetin toisen silmän näön ja jäin huonokuuloiseksi. Koko lapsuuden korvani vuotivat mätää. Kodissani ei viety lääkärille kuin pakon edessä. Ei ollut edes mahdollisuuksia köyhyyden tähden. kotoa pois lähtiessä aloin käydä lääkärillä ja korvat leikattiin. Mätä oli syövyttänyt kuuloluut niin, ettei ollut kuin rippeet jäljellä. loppu kuulo saatiin säilytettyä leikkauksen avulla, mutta sekin tahtoo iän mukana huonontua.
Lapsuus oli huonokuuloisena vaikeaa. Esimerkiksi koulukäynti oli vain olemista siellä. En kuullut mitään, enkä myöskään oppinut mitään. Tai oikeastaan opin odottamaan. Odotin, milloin tunti loppuu ja päästään välitunnille. Odotin, milloin päästään kotiin. Odottamisen oppikoulu kesti monta vuotta. Nyt voin sanoa opetuslasten tavalla, jotka olivat kalastajia: olen koulunkäymätön. En vielä ymmärtänyt, mitä elämä tuo tullessaan.
Meillä oli köyhä koti. Kun olimme koulun saaneet päätökseen, oli pakko mennä pois kotoa ja työelämään. Pääsin perheeseen lapsia hoitamaan. Jumala jo silloin katsoi elämääni.
Kupittaalle tuli valtava teltta ja siellä puhui amerikkalainen saarnamies, nimeltään Tommy Hiks. Tuo perheen isä tuli uskoon siellä. Se muutos oli valtava, mikä hänessä näkyi. Minä kuitenkin vihasin pappeja,enkä halunnut kuunnella heitä. En kuullut ja osaksi en ymmärtänyt heidän asiaansa. Tuo perheen isä pyysi minuakin kokoukseen. Minä en olisi millään halunnut mennä kuuntelemaan papin jaarituksia. Menin kuitenkin toisten mieliksi. Oli se ihmeellistä. Kun astuin telttaan sisälle, tunsin niin valtavan rakkaudellisen ilmapiirin. Voi, tätä olin aina toivonut aina kaivannut. Olin myyty. Sinä iltana sain antaa elämäni Herralle ja uudestisyntyä Jumalan lapseksi.Seuraavana aamuna heräsin merkilliseen kahinaan.. Kun tutkin, mikä tuo kahina on, hämmästyin suuresti, se oli lakana. Ihmettelin, voiko lakana pitää ääntä. Sitten kuulin taas narskuvaa ääntä. Huoneeni ikkuna oli auki ja menin katsomaan, mikä se oli. Mies käveli hiekkatiellä. Minä kuulin. Ja mikä valtava ilo ja rauha minun sisimmässäni olikaan. En tiennyt, mitä minulle oli tapahtunut. En ollut koskaan nähnyt todellista uskovaa, en myöskään ymmärtänyt, mitä tarkoittaa antaa elämä Jeesukselle. En myöskään ymmärtänyt "Kaanaan kieltä". Parin päivän päästä menin elokuviin ja kaikki ihanuus hävisi kuulin taas huonosti. Silloin ymmärsin, että olin tehnyt jotain väärin. Tahdoin takaisin tuon rauhan ja ilon. Jumala armahti kurjaa. Rauhan ja ilon sain takaisin, mutta en kuuloani. Jumala on kuitenkin parantanut minua monella muulla tavalla. Tänä päivänä ymmärrän, miksi en saanut kuuloani takaisin. Herra haluaa pitää minut lähellään ja käyttää minua heikkoudessani. Minun onneni on olla Jumalaa lähellä.
Jumalan Henki todistaa sydämessäni: Minun armossani on sinulle kyllin, sillä minun voimani tulee täydelliseksi heikkoudessa.