ELÄMÄN MURJOMA


Minut löysit erämaasta,
ja lähteelle ohjasit.
Tulit enkeleiden maasta,
avuttoman pelastit.

Joko elämä minusta pakenee,
tää onko enkeleiden maa.
Mistä Valo tuo säteilee,
en voi katsoa, heikottaa.

Ovat voimani kaikonneet,
ruumis heikko vapisee.
Sinun Valosi häikäisee,
Rakkautesi lääkitsee.

Koskit elämän murjomaa,
katsoit puoleen uupuneen.
Tahdot huuliani kostuttaa,
voimalla Rakkauden.

Oli katseesi armoa täynnä,
päästit synnin taakasta.
Sydämessäni tunsin; oot Ystävä.
Pysy lähellä, Vapahtaja!

Tuo kosketus rakas, hellä,
antaa voimaa, uudistaa.
Vain Jumalan sydämellä,
on valta menneestä vapauttaa.

A. Rantapuska.