"Hän, joka on pannut hengen rintaan,
on pannut myös eväät selkään"

Näin on sanonut eräs inkeriläismummo. Näinhän meidät on matkaan
varustettu. Ei ketään ole lähetetty omien voimiensa varassa tälle
vaikeakulkuiselle polulle. Ihminen ei huomaa, ei tunne tätä. Elämän
antaja on tuntematon. Niin on auttajakin. Kun ihminen löytää Jumalan
ja saa laskea avuttoman kätensä suurempaan käteen, turvallisuus
täyttää sydämen. Huolten ja pelkojen kuorma kevenee.
Mutta vaikeudet eivät lopu. Tåmå on koleikkoista maastoa, jonka läpi
ajallinen polkumme kulkee. OmanVapahtajan kanssa myrskynkin keskellä
on turvallista. Jos Jeesus on purressamme, purtemme ei uppoa.
Myrskynkin pieksemänä se saapuu kotilaituriin.
Jeesus ei ole luvannutkaan tyyntä matkaa, turvallisen matkan kyllä. Yli
myrskyjen pauhun kuului kerran ja kuuluu tänäänkin: "Olkaa turvallisella
mielellä, minä se olen." Olkoon matkalaulunamme tuo iki-ihana entisten
matkamiesten laulu: "Koko tien hän kanssain kulkee."
Hilja Aaltonen