Muistui mieleeni nuoruudestani, kun olin vielä kotona maalla. Siellä ukonilman tuntee oikein voimalla jylläävän. Olin vanhimman siskoni kanssa kotona. En tiedä, missä muut olivat. Siskoni silitteli vaatteita. Hänellä on jokin katkeruus sisimmässä. Siinä puhelimme kaikenlaista. Istuin avoimen ikkunan vieressä. Yht äkkiä tuli ukonilma. Varoitin siskoani lopettamaan. Hän vain silitteli. Varoitin vielä uudestaan, salama voi lyödä sisälle. Hän sanoi: "LYÖKÖÖN". Seuraava salama tuli sähköjohtoja pitkin sisälle. Lamppu rikkoontui ja lankoja roikkui siitä. Se osui siskooni ja heitti silitysraudan kamarista tuvan lattialle. Sitten se meni keittiön kautta toiseen kamariin ja rikkoi paikkoja, matoissa oli kaikissa palaneita reikiä. Meni siitä avoimesta ikkunasta ulos. Tunsin vain kovan iskun ehkä ilmanpaineen johdosta. Kaikki kävi niin äkkiä. Kun tajusi jotain, ihmettelin, missä siskoni on?? Nousin seisomaan ja näin siskoni makasi pitkin pituuttaan lattialla silmät nurin päin. Juoksin kovaa vauhtia naapuriin pyytämään apua ja huusin koko ajan: "Armahda, armahda siskoani." Naapurissa sattui olemaan nuorin veljeni, joka nopeasti kiiruhti pyörällä kotiin. Kun tulin kotiin, näin veljeni antavan tekohengitystä siskolleni. Siskoni vietiin sairaalaan. Jumalalle kiitos, hän selvisi, ei kuollut siihen. Jälkeenpäin katseltiin salaman jälkiä. Se oli kaikki huoneet käynyt läpi ja kaikissa matoissa oli palaneita reikiä. Luonnon voimat ovat niin mahtavia, ei niiden kanssa sovi leikkiä. Kuitenkin on turvallista Jumalan omana olla Jumalan iankaikkisilla käsivarsilla ja levätä siinä.