Mutta mutta. vaikka rauha palautui sisimpääni, siinä oli liian paljon vaikeita asioita.En ymmärrä vielä tänäkään päivänä, miksi jouduin noihin kummallisiin kahinoihin ja vielä nuorena kokemattomana. Näin jälkeenpäin tuli mieleen, kun Israelin kansa pyysi kuningasta itselleen ja kun sai kuninkaan, kuinka paljon vaikeuksia tuli elämään.

Jotenkin nyt rinnastan itseni tuohon. Tuli sellainen päivä, kun en saanut enää olla ystäväni kanssa. Hänen hengellinen äitinsä väitti, että minun heng. äidissäni on riivaaja ja silloin minussakin täytyy olla tai jotain tarttumaa siitä. Se oli kova pala minulle. Meillä oli ystäväni kanssa mukavaa ja nyt tuo loppui. Ystäväni ei saanut olla minun kanssani. Minä ihmettelin, mitä tämä on, olin aika ymmällä???

Jos usko on tälläista, päätin jäädä hiljaa pois, niin ettei kukaan huomaa. Minulle alkoi kesäloma ja sen jälkeen en mene enää yhteenkään kokoukseen, ja olin tosissani. Heng. äitini huomasi jotain outoa minussa ja pyysi minua Poriin keäkonferenssiin. Se oli silloin siellä. En luvannut, mutta hän ei antanut periksi. Niin menin sinne.

Siellä oli ravitallin vintille järjestetty rukouspaikka. Sinne sai mennä milloin vain. Menin sinne äitini kanssa ja polvistuimme penkin äärelle. Kerroin ajatuksissani Herralle kaikki, mitä olin kokenut. Kerroin vielä: Jeesus, minä rakastan sinua, mutta en jaksa tällaista. Minun täytyy jättää sinut." En huomannut, että minun taakseni tuli eräs veli, joka kovalla äänellä puhui kielillä ja sanoma tuli: "Tyttäreni, älä usko akkain puheita. Usko minuun. Lue sanaa ja tottele sanaa. Ole uskollinen kuolemaan asti, niin minä annan sinulle elämän kruunun." Voiko tämä olla totta. Herra tiesi kaiken ja antoi sanansa. Tuo sana lohdutti niin paljon, etten jätäkään Jeesustani.

Tulimme sieltä kotiin ja minä menin kotiin maalle. Siellä oli syntymäkotini. Minulla oli vaan paha olla, kun menetin ystäväni. Oli tosi murheellinen olo. Menin vintille. Siellä on hyvin vanha kuvabiblia. Otin sen ja pyysin Herralta sanaa. Biblia aukeni: " Psalmi 34: 18 ja 19 jakeet. Koska vanhurskaat huutavat, niin Herra kuulee, ja pelastaa heitä kaikista tuskistansa. Herra on juuri läsnä niitä, joilla on murheellinen sydän, ja auttaa niitä, joilla on surkia mieli." Kun minä tuon luin, sydämeni täyttyi ilolla. Jeesus näkee mun tilanteeni ja antoi ihmeellisen sanan. En tiennytkään, että sanassa on näin henkilökohtaista sanaa juuri minulle. Kiitin ja ylistin Herraa ja suutelin tuota bibliaa.

Mitä sitten tapahtui ystävälleni ja niille muille, jotka olivat siinä samassa porukassa, en uskalla kirjoittaa siitä tänne. Se oli liian kamalaa kaikkinensa. On ihme, että itse olen tässä kaikki kokeneena ja vielä Herran omana.