Hiljaa, ystävät hiljaa,
siellä nyt vaeltakaa
missä suru ja murhe
ovelle kolkuttaa.
Missä taakkojen alle
uupuvat sydämet,
missä itkien käyvät
vaivatut ihmiset.

Älkää ankarin käsin,
sattuko sydämeen,
jonka harpuissa soivat
sävelet särkyneen.
Jollet ruokoa maasta
korjata talteen vois,
jätä se Mestarin huomaan,
väisty vaieten pois....

Vilho Rantanen