JUMALAN LAULUJOUTSENET
 

Katselen syksyn taivaalle
laulujoutsenet liitää.
Joikuen häipyvät etäälle,
valkeat siivet kiitää.
Kuuntelen, oudosti koskettaa
itkuni pihlajat vaikertaa.
Kanssanne lähtisin, mutt´en voi,
kaipuuni kannel´soi.


Sinne ne soutivat, usvien taa,
jäänhile riuttansa peittää.
Rinnassa tutka kehoittaa,
kahleensa nyt saa heittää.
Rannoille kaukaisen lämpimän maan,
valkeat siivet kantaa
vaikenee joutsenen virsi,
täällä talven kirsi.


Jumalan laulujoutsenet siipensä nostaa kerran,
kutsu kirkkaiden rantojen,
salattu vaikutus Herran.
Aukenee joutsenten muuttotie
kaipuunsa ovelle lento vie.
Uusi laulunsa siellä,
toinen, kuin itkuissa tiellä.

Hilja Aaltonen