MESTARIN KÄDESSÄ
Olen kädessäs`, Mestari suuri,
savi särkynyt pöydälläsi.
Sirpaleina on uskoni muuri,
Isä, kosketa kädelläsi.
Omat voimani kärsimystiellä
ovat tuhkaksi hiiltyneet niin.
Ethän armosi turvaa kiellä,
vaikk`en ylläkään kiitoksiin.
Olen sirpale särkyneeen ruukun,
ja kuitenkin arvollinen.
Sinä suret jos minä puutun
sinun loistostas`Jerusalem.
On kihlani Jeesuksen haavat,
se kulta vain kirkastuu.
Ja kihlatut tulla saavat
sinun suojaasi, Elämän puu.
Mikä riemu, kun porteillas kerran
seison ylhäinen Jerusalem.
Minä laulan kiitosta Herran
ja palvon ja ylistelen.
On täyttynyt henkeni kaipuu,
usko auennut näkemiseen.
Aamun koitteessa varjot haipuu
- olen saapunut taivaaseen.
Hilja Aaltonen
Kommentit