”Minä tiedän missä sinä asut.” Monilla on vaikeata juuri siellä ”missä asuvat”, sitäkin vaikeampaa, kuin siitä monasti ei käy kertominen edes parhaimmille ystävilleenkän. On vain salassa kuorma kannettava, vain yksin ja salassa itkettävä

Mutta Herra tuntee kaiken. Hän tietää, mitä sinä kärsit päivästä toiseen. Hän laskee huokaustesi ja kyyneltesi lukumäärän. Ja nyt Hän kuiskaa sinulle:

”Minä käyn hetki hetkeltä vierelläsi ja Minä olen luvannut antaa sinulle voimaa, niin että voit kaikesta suoriutua voittajana, kunhan vain painaudut yhä lähemmäksi Minua. Kun aika tulee, kevennän kuormasi ja kun hetki lyö, otan sen kokonaan pois. Siihen saakka pitää Minun käteni kuormaa hartioillasi, ja muista, että se käsi on ollut ristiinnaulittu sinun syntiesi tähden. Minä valmistan sinua suurta kirkkautta varten, mutta tie sinne käy kärsimysten ja ahdistusten kautta. Minä vien sinut perille parasta tietä.

Urho Muroma

Tuossa yllä olevassa Muroman sanomassa on suuri lohdutus ja siunaus.
Me olemme täällä vain kautta kulkumatkalla ja matkalla on juuri näitä vaikeuksia ja ahdistuksia. Kuitenkin ne ovat meille parhaaksi. Ne kasvattavat meitä taivasta varten. Emmehä halua mennä perille mitään kokemattomina.
Jokainen vaikeus painaa leimansa meihin, toivottavasti siunatun leiman. Ei katkeruuden leimaa, Herra auttakoon meitä ottamaan vaikeudet oikealla tavalla, niin saamme olla siunaukseksi ympäristölle.
Jokainen vaikeus, kun otamme sen oikealla tavalla, kasvattaa myös lohdutuksen siemenen ja sillä lohdutuksella voimme lohduttaa niitä, jotka ovat vaikeuksissa.