Viimehetken bensaraha

Vankilalähetti pyysi minua sovitulle vankilavierailulle itsensä tilalle. Hän joutui jäämään
sairauden takia kotiin.

Alttiisti lupasin ja keräsin vankilaryhmämme jäsenet autooni.
Matka oli pitkä, lähes kaksisataa kilometriä Kouvolasta Naarajärven varavankilaan. Samalla
matkalla oli sovittu kokous myös eräässä alkoholistien kuntoutuskodissa.

Minulla oli bensaa vain menomatkalle, eikä taaskaan rahaa bensaa varten.
En hiiskunut sanaakaan ystäville, joiden kanssa olimme matkaa tekemässä.
Luotin, että jollakin tavalla Isä taas kerran pelastaa pulasta.

Hartaasti minä rukoilin ja usein katselin bensamittarin alaspäin vaipuvaa viisaria.

Pidimme vankilakokouksen. Lauloimme ja todistimme Herrastamme ja suuntasimme toiseen
kokouspaikkaan.
Tuomaan toivon sanomaa särkyneille. Lohtua ja rukousta.

Kokous päättyi ja oli aika lähteä kotia kohti.
Menimme autoon, ja olin jo peruuttamassa tielle, kun näimme pihan ylitse juoksevan vanhan
miehen.

Avasin sivuikkunaa, ja mies pysähtyi hengästyneenä ojentaen jotakin minulle. "Sinä tarvitset
tätä", hän sanoi, kääntyi ja jätti meidät parkkipaikalle.
Katsoin käteeni ojennettua rukousvastausta. Suuri vihreä seteli. Jumala ei taaskaan
myöhästynyt, eikä minun tarvinnut kenellekään ahdinkoani paljastaa.

Ajoimme huoltoasemalle, tankkasin, ja joimme "kirkkokahvit" päälle ennen kuin kotimatka
alkoi. Herra on ihmeellinen!

Heikki Andelin