Olin vilpitön ja siinä menee helposti yli niin kaikki vain on syntiä. Jouduin lain alle ja laki on armoton.
Olin niin valtavassa synnintunnossa ja hikoilin ja pyysin armoa. Kaikki, mitä tein, oli väärin. Kaikki, mitä sanoin, oli väärin. Sitä kesti niin kovin, kovin pitkään. Olin niin väsynyt ja ajattelin, ei tästä tule mitään. Eräänä sunnuntai aamuna heittäydyin sängyni päälle ja itkin ja itkin. Sanoin Herralle: Jos uskon elämä on tälläistä. Mä en jaksa, olen niin väsynyt. Minä rakastan sinua, mutta en jaksa tälläista uskon elämää. Mun täytyy jättää sinut. Ei tästä tule mitään. Siinä itkiessäni näin näyn. Näin suuren punaisen muovikassin. Se oli niin täynnä, että se aivan pullisteli ja venyi pullistusten kohdalta. Siinä oli valkoinen kuvio päällä, mutta siitä ei saanut selvää. Minulle sanottiin, että se on täynnä minun syntejäni. Ajattelin, niin syntejäni, ei minulla muuta olekaan kuin syntejä. Kuitenkin olin niin utelias, mitähän syntejä mun päälleni on laitettu.. Kurkistin kassin sisälle ja hämmästyin kovasti. Kassin sisus oli vitivalkoinen. Se aivan häikäisi silmiä. Ei edes minkäänlaista varjoa näkynyt. Oli aivankuin sisällä olisi ollut kirkas valo. Ymmärsin tästä; minun synnit on kaikki anteeksi annetut ja saan olla Jeesuksessa Kristuksessa vanhurskautettu, Ihmeellinen Herra.