Muut%20aiheet%20177.jpg

 

Kivien alla, varrella tieni,
kasvoi kukka- sitä tuntenut en.
Varsi on matala, kukkanen pieni,
mutta sen ihanuus täydellinen.
Etäälle ei sen kauneus loista,
läheltä katson, ei kaltaistaan toista.

Katselen ihmettä varrella tieni:
ihminen paadella kärsimysten.
Varsi on hento ja kukkanen pieni,
kätkössä heinän ja sammalten.
Puutuu terveys, läheisten suku,
matkavaateena kärsimyspuku.

Keskellä karun kasvumättään
katselen kauneutta kukkasen.
Nöyränä siinä, tietämättään,
johtaa henkeni taivaalliseen.
Kärsimysteni maassako vasta
opin uutta ja arvokasta.?

Hilja Aaltonen.