Hän ohitse ei kulje.

Hän ohitse ei kulje,

ei ketään hylkää hän.

Ja pimeyden halki

hän löytää itkevän.

Ei syytä hän, ei soimaa.

Hän kohtaa särkyneen,

ja parantava rauha

käy köyhään sydämeen.

Niin täynnä rakkautta

tuo hahmo nöyrä on,

on hänen kasvoillansa

vain valo suunnaton.

Hän tuntee ahdistuksen,

hän kivun ymmärtää,

Me kaiken voimme kestää,

kun vierelle hän jää.

Ei poistu täältä tuska,

ei kärsimyksen yö,

vaan kaaoksenkin alla

Jumalan sydän lyö.

Hän hallitsee jo aikaa,

se kerran katoaa,

ja silloin keskellämme

on uusi taivas, maa.

Anna-Mari Kaskinen

Kun kuulin tämän ensi kerran purskahdin itkuun. Olin niin täynnä ahdistusta ja Jumalan rakkauden kaipuuta. Tämä laulu tuli suoraan sydämeen ja hoiti minua.