Taivaan lilja

Kun ihmistaimi eksyy syntien kuivattamaan erämaahan, kaikkialla loistaa synnin ruosteinen ruska. Siellä ei virtaa elon vesi, eivät kuki kukkakentät, vaan rikkaruohot rehottavat ja tuottavat ympärilleen synnin siemeniä.

Jumala on suuri voimassaan. Hän rakentaa ihmisen sielun sisimpään Jumalan valtakunnan. Hän kasvattaa tainta, jonka hän on irrottanut maasta itselleen. Hän hoitaa sitä niin kuin Saaronin liljaa.

Ihmisen sielussa viriää toivo, että Jumalan voima kasvattaa vartta ja levittää lehtiverhot. Sielun jumaliset kokemukset kehittävät kukkanupunkin varren päähän. Kunpa ihmismielen sopukoista ei nousisi epäuskon häivääkään, että Jumala vois taivaasta lähettää viestejään ihmislapselle. Pyhän Hengen tahto on, että ne voisivat vahvistaa Jumalan lapsen uskoa.

Jumalan voima antaa liljalle kasvuvoimaa, että terälehdetkin avautuisivat täyteen kukoistukseensa. Kun katsoo Kristukseen, hän antaa voimaa kilvoitukseen, ja kuuliaisuus kasvattaa ihmismieltä.

Hannes Rintala: Ristin Kansasta