"Jos joku tahtoo minun perässäni kulkea, hän kieltäköön itsensä ja ottakoon ristinsä ja seuratkoon minua" (Mark. 8:34).

Sillä ristillä,jonka Herrani pyytää minua ottamaan, saattaa olla erilaisia muotoja.Minun on ehkä tyydyttävä alhaisiin ja ahtaisiin oloihin vaikka omasta mielestäni minulla olisi kykyjä parempiinkin paikkoihin.Minun on ehkä viljeltävä vuosi toisensa jälkeen peltoa, josta saan korjata vain vähän tai en ensinkään satoa.Ehkä minua pyydetään ajattelemaan ystävällisesti ja laupiaasti jostakusta, joka on tehnyt minulle vääryyttä.Minun odotetaan puhuvan hänelle hellästi ja olevan hänen puolellaan vastustajia vastaan.Minun on tunnustettava Mestarini niidenkin parissa,jotka eivät toivo minun sitä tekevän eivätkä tottele Häntä.Ja vaikka sydämeni olisi särkymäisillään, minun odotetaan liikkuvan ihmisten parissa säteilevin kasvoin.
On monia ristejä, ja jokainen niistä on rosoinen ja raskas.Omasta aloitteestani olisin mieluimmin ilman ristiä.Mutta Jeesus ei ole milloinkaan lähempänä minua kuin silloin, kun nostan ristin nöyrästi harteilleni ja kannan sitä sävyisyyden hengessä.
Hän tulee luokseni, vahvistaa minua viisaudessa, syventää rauhani, lisää rohkeuttani ja rakkauttani palvella toisia.Ja kaikkea tätä siunausta saa itsensä kieltämisen ja ristin kantamisen kautta,Jeesusta seuratessa! Tapahtuu niin kuin skottilaiset kristityt, jotka aikoinaan uskonsa takia kärsivät vangittuina yksinäisellä kalliosaarella, kokivat sanoessaan: "Kasvaminen tapahtuu kuormien alla".

Alexander Smelli.
Virtoja erämaassa.