Minä yhden leiviskän, käyttäjä olen
-sekin vähäinen mielestäni.
Ihan väärällä jalalla tahtia poljen
ja tuskailen kulkeissani.
Miksi minulle ei ole suuria taitoja suotu?
Vain tällaisen leiviskän käyttäjäks luotu.
Minä tahtoisin soittaa kuin Mullova,
hänen laillaan käytellä jousta.
Jospa olisin taitava sellossa
tahi harpussa- suurenmoista.
Minä myös jotain näkyvää tahtoisin olla
tällä maineen ja kunnian kuululla vainiolla.
Kuin takkukarvainen aasi mä vain.
Pajupilliä pienoista kannan.
Sen syntymälahjana matkaani sain
vain harvoin sen kuulua annan.
Pajupilliä ei voi kukaan niin somasti soittaa,
että suuren yleisön huomion voittaa.
Oma tieni muuttui niin harmaaksi,
kun en antanut soittoni soida,
kävi mieleni kateeksi, karvaaksi,
kun katselin jaloja noita.
Nyt ymmärrän, pillini pienoinen vain,on työtäin
ja soi säveltä ihmisen arjen ja maanantain
Hilja Aatonen
Kommentit